Ero sivun ”Nimi” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→‎Suomalaiset sukunimet: pois, paremmat tiedot sukunimi-artikkelissa
Tekstiä viety Sukunimi-artikkeliin
Rivi 8:
 
Jos kahdella ihmisellä on sama nimi, heidän sanotaan olevan keskenään ''kaimoja''. Jos henkilöiden sekä etu- että [[sukunimi|sukunimet]] ovat samat, puhutaan täyskaimuudesta. Yleisnimillä vastaavaa ilmiötä kutsutaan [[homonymia]]ksi. Esimerkiksi [[suomen kieli|suomessa]] sana ''laiva'' tarkoittaa sekä [[laiva|merikulkuneuvoa]] että [[rakennus|rakennuksen]] [[arkkitehtuuri|arkkitehtonista]] [[laiva (arkkitehtuuri)|yksityiskohtaa]].
 
== Henkilönnimet eri kulttuureissa ==
 
Nimenantokäytännöt vaihtelevat eri maissa ja kulttuureissa. Aluksi ihmisille annettiin vain [[etunimi]]. Etunimen lisäksi käytettiin Pohjoismaissa yleisesti [[patronyymi|isännimeä]] kuten ''Matti Juhaninpoika''. Nykyäänkin sellainen esiintyy Suomessa joillakuilla henkilöillä toisena etunimenä.
 
[[Sukunimi|Sukunimet]] ovat usein syntyneet isännimen, asuinpaikan tai ammatin mukaan. Isännimistä ovat saaneet alkunsa myös esimerkiksi [[Ruotsi]]ssa ja [[Tanska]]ssa yleiset ''-sson'' ja ''-sen'' -loppuiset sukunimet.
 
Sukunimiä ei edelleenkään käytetä kaikkialla, kuten [[Tiibet]]issä ja [[Jaava (saari)|Jaavassa]]. Kuuluisia sukunimettömiä henkilöitä ovat muiden muassa Indonesian entiset johtajat [[Suharto]] ja [[Sukarno]].
 
Joissakin kulttuureissa etunimi kertoo sisarusten [[syntymäjärjestys|ikäjärjestyksestä]]. Tällainen käytäntö on ainakin perinteisissä [[bali]]laisissa etunimissä. Perheen ensimmäinen lapsi on nimeltään Putu, toinen Made ja niin edelleen. Sukupuoli ilmaistaan erillisellä nimellä. Kun sarjan nimet loppuvat, aloitetaan alusta lisäämällä etunimeen ''Balik'' eli ''uudelleen''. Tämän perusteella voidaan esimerkiksi päätellä, että Balin pommi-iskujen tutkintaa johtanut poliisipäällikkö I Made Pastika oli perheensä toinen poikalapsi. [[Rooman valtakunta|Antiikin Roomassa]] käytettiin toisinaan samaan tapaan järjestysnumeroita etuniminä.
 
Länsimaissa nainen vaihtaa usein sukunimensä solmiessaan [[Avioliitto|avioliiton]] ja ottaa aviomiehensä sukunimen. Joskus nimet yhdistetään kaksiosaiseksi nimeksi. Toisaalta on erittäin harvinaista, että mies ottaa vaimonsa sukunimen. Näin on tehty lähinnä vaimon korkeamman aatelisarvon vuoksi.{{lähde}}
 
[[Ranska]]ssa ja [[Québec]]issä nimenvaihdosta avioiduttaessa ei enää tunnusteta. Näin nainen, joka haluaa aviopuolisonsa sukunimen, joutuu anomaan nimenmuutosta virallisten kanavien kautta. Toisaalta [[1. tammikuuta]] [[2005]] saakka Ranskassa lapset saivat automaattisesti isänsä sukunimen. Nykyisin sallittuja nimiä ovat isän tai äidin sukunimi taikka näiden yhdistelmä. Tämä muutos tehtiin Ranskan lainsäädännön mukauttamiseksi [[Euroopan neuvosto]]n vuoden [[1978]] julistuksen ja [[Yhdistyneet kansakunnat|YK:n]] vuoden [[1979]] julistuksen mukaiseksi.
 
=== Yhdysvaltojen mustien sukunimet ===
 
[[Yhdysvallat|Yhdysvalloissa]] monien mustien sukunimi perustuu entisen isännän sukunimeen – kun vapautetut mustat orjat saivat valita nimensä, he valitsivat sen usein juuri entisen isäntänsä mukaan.{{lähde}} Jotkut, kuten [[Muhammad Ali]] (alun perin ''Cassius Marcellus Clay Jr.''), ovat vaihtaneet nimensä mieluummin kuin käyttäneet orjanimenä pitämäänsä nimeä.
 
===Espanjalaiset nimet===
[[Espanja]]ssa sukunimi saadaan sekä äidiltä että isältä. Sukunimet voidaan yhdistää konjunktiolla "y" (ja) tai "de" (-sta, -stä), [[Katalonia]]ssa "i". Esimerkiksi Juan Guerrero Macíasin ja Ana de la Garza Díazin lapset saavat sukunimekseen Guerrero de la Garza. Arkikäytössä riittää yksi sukunimi, yleensä isän, joka aina muutoinkin ilmoitetaan ensimmäisenä sukunimenä. Tosin myös äidin sukunimeä voidaan käyttää: Esimerkiksi [[Pablo Picasso|Pablo Ruiz Picasso]] käytti äitinsä nimeä. Myös kirjailija [[Federico García Lorca]] tunnetaan yleensä äitinsä sukunimellä Lorca. [[Portugalin kieli|Portugalinkielisissä]] [[Portugali]]ssa ja [[Brasilia]]ssa isän ja äidin sukunimen järjestys on päinvastainen.
 
Puhutteluja ''señor'' (herra), ''señora'' (rouva) ja ''señorita'' (neiti) käytetään joko yksinään tai sukunimen kanssa. Nainen voi käyttää epävirallisesti miehensä ensimmäistä sukunimeä preposition "de" kanssa (esimerkiksi Sra. de Guerrero), joskin tämä käytäntö on vanhahtava. Puhutteluja ''don'' (herra) ja ''doña'' (rouva) käytetään vain etunimen kanssa. Niitä käytetään yleensä vain iäkkäistä tai korkea-arvoisista henkilöistä: esimerkiksi (Espanjan kuningaspari) don [[Juan Carlos I|Juan Carlos]] ja doña [[Sofía]].
 
Vanhan käytännön mukaan etunimet yleensä periytyvät vanhemmilta vanhimmalle pojalle ja vanhimmalle tyttärelle, joskin tämä käytäntö on nyky-Espanjassa muuttumassa. Myös paikallisten pyhimysten nimet ovat vanhastaan olleet yleisiä nimiä, kuten myös nimet Jesús, José ja María. Niitä voidaan yhdistellä: pojan nimeksi esimerkiksi José María ja tytön nimeksi María José. Pidempiä etunimiä lyhennetään usein: Francisco → Paco, María de los Dolores tai Dolores → Lola ja María del Pilar tai Pilar → Pili.
 
===Venäläiset nimet===
 
Venäjänkieliset nimet koostuvat etu- ja sukunimen lisäksi isännimestä eli patronyymista, joka seuraa aina etunimeä. Isän nimeen lisätään pääte, joka tarkoittaa tytärtä (-ovna) tai poikaa (-ovitš). Jos nimi päättyy pehmeään konsonanttiin, o muuttuu je:ksi (''е''). Esimerkiksi Vladimir Vladimirovitš Putinin isän nimi on Vladimir. Sergein poika saa isännimen Sergejevitš.
 
Virallisessa ja kunnioittavassa puhuttelussa käytetään sekä etu- että isännimeä. Presidentistä voidaan käyttää esimerkiksi puheessa nimeä Vladimir Vladimirovitš. Mediassa merkittävät henkilöt mainitaan joskus kaikilla kolmella nimellä.
 
Sukunimellä on yleensä eri muoto eri sukupuolilla: Esimerkiksi Boris Jeltsinin vaimo on nimeltään Naina Jeltsina.
 
===Kiinalaiset nimet===
{{pääartikkeli|[[Kiinalainen nimi]]}}
 
[[Kiina]]laisen käytännön mukaan sukunimi on ennen etunimeä. Kiinassa on käytössä vain noin 700 eri sukunimeä. Sukunimet ovat lähes poikkeuksetta yksitavuisia (mukaan lukien kaikkein yleisimmät nimet kuten ''Wang'', ''Liu'' ja ''Zhao''), tosin löytyy myös harvinaisia kaksitavuisia nimiä (mm. ''Sima'' ja ''Ouyang''). Sukunimet ovat voineet säilyä samoilla suvuilla jopa vuosituhansia. Etunimet ovat usein kaksitavuisiakin.
 
===Japanilaiset nimet===
Nykyaikana japanilainen nimi (日本人名) koostuu sukunimestä (苗字 tai 名字, myōji), jota seuraa etunimi (下の名前, shita no namae). Miehillä voi olla keskimmäinen nimi, mutta se on erittäin harvinaista.{{lähde}} Nimet kirjoitetaan yleensä [[kanji]]lla, harvoin [[hiragana]]lla tai [[katakana]]lla. Japanin kansalaisten on esitettävä romanisoitu nimi [[passi]]n hankkimista varten.
 
[[Kanji]]-nimiin on 2232 sallittua merkkiä (jinmeiyō kanji 人名用漢字) ([[lokakuu]]ssa [[2004]]), tosin määrää ollaan lisäämässä 578 merkillä lähitulevaisuudessa, jotta varmistettaisiin, että nimiä voidaan lukea ja kirjoittaa peruskoulusivistyksellä.{{lähde}} Vanhakantaisissa nimissä on edelleen suhteellisen harvinaisia merkkejä listan ulkopuolelta, mikä voi osoittautua hankalaksi [[Tietotekniikka|tietotekniikan]] kannalta. Tällaiset merkit on usein korvattava muilla, samankaltaisilla merkeillä, joilla taas voi olla täysin eri merkitys. Lausumisongelmista selvitään usein [[furigana]]-merkkien avulla.
 
Ulkomaalaiselle Japanin kansalaisuus edellyttää japaninkielisen nimen hankkimista. Hallitus on yleensä sallinut alkuperäisen nimen katakanalla kirjoitettuna. Kuuluisin esimerkki on Martti Turunen, josta tuli "[[Marutei Tsurunen|Tsurunen Marutei]]" (ツルネンマルテイ). On tosin mahdollista ottaa nimi, joka koostuu samalla tavalla lausutuista kanji-merkeistä. Tästä esimerkkinä on David Aldwinckle, josta tuli "Arudō Debito" (有道出人). On myös mahdollista ottaa kokonaan uusi nimi, kuten Lafcadio Hearnin, josta tuli "[[Koizumi Yakumo]]" (小泉 八雲). Tällöin oli tosin vielä pakollista tulla adoptoiduksi japanilaiseen perheeseen (Hearn liittyi vaimonsa perheeseen) ja ottaa heidän nimensä.
 
== Viitteet ==
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Nimi