Wikipedia

Ero sivun ”Satyricon” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Xqbot (keskustelu | muokkaukset)
botit
195 376 muokkausta
RniemiP (keskustelu | muokkaukset)
28 muokkausta
Rivi 4:
 
==Sisältö==
Petroniuksen Satyricon tunnetaan roomalaisten pitojen ja orgioiden satiirisesta kuvauksesta. Romaani tuo esille roomalaisen alaluokan ja nousukkaiden rikasta kielen kirjoa. Veijarimainen kertoja, Enkolpios itse on nuori ja työtön reettori, puhekoulun kasvatti, joka on kieleltään suvereeni ja muuttaa tyyliään tilanteesta riippuen. Teos luo satiirisen kuvan roomalaisista, jotka ovat ylpeitä loistavista puheistaan. Teoksessa esitetään runsaasti puheita: toiset käyttävät puheissaan kansanomaisen härskiä ja vulgaaria kieltä ja toiset tavoittelevat ylevää puhetapaa siinä kuitenkaan onnisumatta.
Teos on koostunut alun perin noin kahdestakymmenestä kirjasta (noin 400 000 sanaa, vrt. esimerkiksi ''[[Sota ja rauha]]'' 650 000 sanaa), mutta niistä yksikään ei ole säilynyt kokonaan, vaan nykyisin tunnetut 141 eripituista yhtenäistä pätkää ovat teoksen 15. ja 16. kirjasta. Säilyneiden osien perusteella on kuitenkin voitu tehdä päätelmiä koko teosta koskien.▼
 
▲Teos on koostunut alun perin noin kahdestakymmenestä kirjasta (noin 400 000 sanaa, vrt. esimerkiksi ''[[Sota ja rauha]]'' 650 000 sanaa), mutta niistä yksikään ei ole säilynyt kokonaan, vaan nykyisin tunnetut 141 eripituista yhtenäistä pätkää ovat teoksen 15. ja 16. kirjasta. Säilyneiden osien perusteella on kuitenkin voitu tehdä päätelmiä koko teosta koskien.
Romaani koostuu yksittäisistä, itsenäisinäkin kertomuksina toimivista episodeista, jotka [[kehyskertomus]] sitoo yhteen. Teoksen päähenkilö on kertojaminä Enkolpios, joka pakenee irvokasta [[Priapos|Priapos-]]jumalaa ja kokee pakonsa aikana monia, useimmiten vähemmän kunniallisia, seikkailuja. Muita juonen kannalta tärkeitä henkilöitä ovat Enkolpioksen kaunis orjapoika Giton, jonka rakkautta tavoittelevat niin miehet kuin naisetkin, nuori elostelija Askyltos ja hajamielinen runoilijavanhus Eumolpus.▼
 
▲Romaani koostuu yksittäisistä, itsenäisinäkinitsenäisinä kertomuksina toimivista episodeista, jotka [[kehyskertomus]] sitoo yhteen. Teoksen päähenkilö on kertojaminä Enkolpios, joka pakeneeon irvokastaOdysseuksen tavoin saanut irvokkaan [[Priapos|Priapos-]]jumalaajumalan vihat niskaansa ja kokee pakonsa aikana monia, useimmiten vähemmän kunniallisia, seikkailuja. Muita juonen kannalta tärkeitä henkilöitä ovat Enkolpioksen kaunis orjapoika Giton, jonka rakkautta tavoittelevat niin miehet kuin naisetkin, nuori elostelija Askyltos ja hajamielinen runoilijavanhus Eumolpus.
 
Teoksen tapahtumat ovat ilmeisesti alkaneet [[Marseille|Massiliasta]], mutta säilyneiden osien tapahtumat sijoittuvat aluksi johonkin [[Campania]]n pikkukaupunkiin, todennäköisesti [[Pozzuoli|Puteoliin]], ja sieltä matka jatkuu meritse kreikkalaiseen [[Kroton]]in kaupunkiin.
 
Kirjan kuuluisin episodi on ''Trimalkion pidot'', joka kertoo rikkaan [[Libertus|vapautetun orjan]] järjestämistä suurellisista juhlista. Toinen toistaan mielikuvituksellisemmat ruokalajit seuraavat värikkäitä ohjelmanumeroja ja erilaisia kommelluksiaohjelmanumeroita. Episodi on kirjoitettu käyttäen ajan puhekieltä ja se pilkkaa ajan äkkirikkaiden taipumusta liioitteluun.
 
Satyricon on monenlaisia puhetapoja ja tyylejä satirisoiva teos. Seuratessaan minäkertoja Encolpioksen seikkailuja lukija saa hämmästellä jo sitä, kuinka eri lailla päähenkilö puhuu eri tilanteissa. Encolpius on veijarimainen puhetaidon opiskelija, jonka tyyli vaihtelee tilanteen mukaan.
 
Eri tyylit ja niiden mukaiset tunnelmat vaihtelevat Satyriconissa. Tyylit muuntuvat eeppisestä torikuvauksesta melodramaattiseen haaksirikon kuvaukseen. Päähenkilö kuvittelee suurieleisesti hukkuvansa mereen yhdessä rakastettunsa kanssa. Puheen repertuaarit vaihtelevat hovimaisesta eleganssista alatyyliin. Pitojen juhlallisista elkeistä lipsuaan brutaalin tyyliin. Ylevään riimittelyyn sekoittuu vulgaareja sanontoja. Henkilöt lukevat mielellään runojaan ääneen, mutta yleisö ei halua kuunnella niitä, ja usein lausuja saa jättää runonsa kesken.Orgioiden kuvaus on tarkoituksellisen katkonaista ja hämärää, myös kielellisiä tabuja rikotaan. Monet vapautetut orjat pitävät puheita pidoissa, vulgaarien puhetyylien kirjo on rikas, koska kukin puhuja käyttää kieltä omalla tavallaan.
 
ToisinTeoksen kuinjuoni muutparodioi roomalaiset satiirit, PetroniuksenHomeroksen ''Satyricon[[Odysseiaa]]''. eiKielellisen moralisoi,parodan vaikkakohteena veijarijuonen lomassa käydäänkin keskusteluja muun muassa koulukasvatuksesta, puhetaidon ja maalaustaidon rappiosta ja kirjallisuudesta. Teoksessa parodioidaanon useita roomalaisia kirjailijoita, muun muassa [[Seneca nuorempi|SenecaaSeneca]], [[Ovidius]]ta, [[Lucanus]]ta ja [[Vergilius]]ta, ja joskus teosta on pidetty hellenistisen romaanin tai jopa ''[[Odysseia]]n'' parodiana. Yleensä ollaan kuitenkin sitä mieltä, että se on itsenäinen teos, jolla ei ole ainakaan välittömiä esikuvia.
 
==Elokuva==
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Satyricon”