Ero sivun ”Yhdeksäs ristiretki” versioiden välillä

Retken syynä oli [[Egypti]]n [[mamelukit|mamelukkien]] valtakunnan jatkuva kasvu ja pian tapahtuva viimeisten ristiretkeläisten linnoitusten hylkääminen. Pohjois-Afrikkaan suuntautunut kahdeksas ristiretki sekä Pyhään maahan suuntautunut yhdeksäs olivat osina laajempaa suunnitelmaa, johon kuului muun muassa espanjalaisten kuninkaiden toimintaa, armeijan liikehdintää pakanoita vastaan itäisessä Euroopassa sekä liitto mongolien kanssa mamelukkeja ja turkkilaisia vastaan. Siksi ristiretkeläisten kansallisuus vaihteli eurooppalaisista prinsseistä (Englannin prinssi [[Edvard I (Englanti)|Edvard]] ja Ranskan [[Ludvig IX (Ranska)|Ludvig IX]]) uskonnollisiin johtajiin ([[Bysantti|Bysantin]] keisari) ja mongolijohtajiin kuten [[Möngke]]- ja [[Hülegü]]–kaanit-kaanit.

Vuonna 1291 ryhmä [[pyhiinvaeltaja|pyhiinvaeltajia]] joutui hyökkäyksen kohteeksi, ja myöhemmin ristiretkeläiset hyökkäsivät kostoksi [[syyria]]laisen karavaanin kimppuun tappaen 19 [[muslimi]]kauppiasta. Qalawun määräsi heidät sen vuoksi maksaamaanmaksamaan harvinaisen suuren summan. Kun vastausta ei kuulunut, sulttaani käytti sitä tekosyynä ja hyökkäsi [[Akko]]n kimppuun. Hän julisti ''jihadin'' viimeistä Pyhän maan kristillistä saareketta vastaan ja toteutti Baibarsin unelmatunelman. Qalawun kuitenkin kuoli piirityksen aikana, ja hänen ainoaksi perillisekseen ja sulttaaniksi jäi Khalilin. Valloitettuaan kaupungin uusi sulttaani murhasi 60 000 asukasta ja otti loput orjiksi. Vuoden päättyessä kaikki ristiretkeläisvaltiot olivat kadonneet. Retkeläisten hallintokausi Pyhässä maassa kesti noin 200 vuotta sen jälkeen kun paavi [[Urbanus II]] kutsui ensimmäiset ristiretkeläiset kokoon pyhää sotaa varten.