'''Historianfilosofia''' on [[filosofia]]n osa-alue, joka tutkii [[historia]]tieteen metodologiaa, erityispiirteitä sekä historiallisen selittämisen ja ymmärtämisen luonnetta. Siihen voidaan lukea myös sen pohtiminen, onko historian kulussa havaittavissa jonkinlaista tarkoitusta, ohjaavia periaatteita tai [[teleologia|teleologista]] päämäärää, mutta tämä näkemys on nykyään sangen harvinainen. Historianfilosofia voidaan myös filosofian ohella nähdä etenkin kansainvälisissä muotoiluissa osana [[aatehistoria]]a. Historianfilosofian historiapainotteisesta luonteesta kertoo sekin seikka, että ensimmäinenensimmäisen varsinaisesti filosofinenfilosofisen tutkimustutkimuksen historiaan tapahtui vasta vuonna 1874teki [[FH. H. Bradley]]ntaholtavasta vuonna 1874.<ref>Dray, teoksessa Bentley 1997 (toim.), ''Companion to Historiography''</ref>
[[W. H. Walsh]] (1951)teki teoksessaan ''An Introduction to Philosophy of History'' teki(1951) ensimmäisenä jaon ''spekulatiivisen'' ja ''kriittisen'' historianfilosofian välille. KriittinenSpekulatiivinen historianfilosofia keskittyy parhaimmillaan (tai pahimmillaan, näkemyksestä riippuen) edellä kuvatun, koko maailmaa koskevankoskevaan historiallis-teleologisenteleologiseen "systeeminrakentamisensysteeminrakentamiseen". sijaan, mikäSe oli 1800-luvun teleologisissa selityksissäluvulla yleistä, ja jonkasillä edustajiaoli vielä 1900-luvun alussa olivathuomattavia muunkannattajia, muassa historioitsijatkuten [[Benedetto Croce]] ja [[Arnold J. Toynbee]],. Kriittinen historianfilosofia keskittyy pohtimaan historiallista tutkimusta ennen kaikkea tietoteoreettisesta näkökulmasta, toisin sanoen sen lähtökohtaisia olettamuksia, lähestymistä ja operationalisoituja toimintatapoja tutkimusalana. Dray<ref>Dray (ibid.)</ref> nostaa esiin kolme peruskysymystä kriittisen historianfilosofian diskurssissa: 1. Kysymys historiallisesta selittämisestä/selitysmallista, 2. Arvokysymykset historiassa, 3. Narratiivisuuden luonne ja rooli.
