Ero sivun ”10. divisioona (talvisota)” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
kh |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 71:
Hyökkäävien puna-armeijan joukkujen vahvuus aliarvioitiin kaikissa Suvannon ylityskohdissa ja siksi vastatoimet myöhästyivät tai jäivät tehottomiksi. [[26. joulukuuta]] aikana hyökkäyksen vakavuus alkoi hahmottua 10. divisioonan esikunnalle ja alueelle ryhdyttiin keskittämään kyllin suuria joukkoja vastatoimiin. Neuvostojoukkojen yrittäessä vahvistaa sillanpääasemissa olevia joukkojaan oli paikalla jo kylliksi joukkoja estämään mainitun tavoitteen saavuttamisen ja Suvannon jään yli hyökänneet joukot kärsivät merkittäviä tappioita. Suomalaisten torjuntatoimien onnistumista auttoi merkittävästi se, että Taipaleen alueella puna-armeijan joukot pysyivät melko passiivisina. <ref name="Talvisodan historia2/96-99">Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 2 ss. 96-99</ref>
Tämä lienee väärin.
Tiedän miehen joka oli partiossa venäläisten linjojen takana, tuli takaisin ja hälytti kaikki miehet rintamaan jouluaamuna kello 5.
Kertomus lienee Nurmoon sotaveteraanien keräämissä kasettinauhoissa, itselläni tuosta on kopio.
Ei ne venäläiset kovin passiivisia olleet, paikalliset Metsäpirtin joukot ampuivat 900 venäläistä siihen jäälle.
Joku sukulainen kertoi että sodan vaarallisin homma oli käydä keräämässä hyvät aseet pois kun samoilla asioilla oli venäläisiä partioita.
Neuvostojoukkojen jäätyä ilman uusia joukkoja ja huoltoa niiden vastarinta saatiin murrettua seuraavan vuorokauden ([[27. joulukuuta]]) kuluessa. Taistelut olivat hyökkääjän kannalta erityisen raskaat, koska pelkästään [[Kelja]]n alueella puna-armeijan laskettiin kärsineen jopa 2 000:n kaatuneen tappiot. Suomalaiset saivat tämän lisäksi runsaan [[Talvisodassa saatu sotasaalis|sotasaaliin]], joka käsitti mm. 140 konekivääriä ja 12 pst-tykkiä. <ref>Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 2 s. 99</ref>
| |||