Ero sivun ”V. A. Koskenniemi” versioiden välillä

1 274 merkkiä lisätty ,  10 vuotta sitten
ei muokkausyhteenvetoa
| syntymäaika = [[8. heinäkuuta]] [[1885]]
| syntymäpaikka = Oulu
| kuolinaika = [[4. elokuuta]] [[1962]] (77 vuotta)
| kuolinpaikka = Turku
| ammatit = runoilija, suomentaja, kirjallisuuskriitikko, tutkija, opettaja, esseisti
| huomioita =
}}
'''Veikko Antero Koskenniemi''', (vuoteen 1906 '''Forsnäs'';' ([[8. heinäkuuta]] [[1885]] [[Oulu]] – [[4. elokuuta]] [[1962]] [[Turku]]) oli suomalainen runoilija, sanomalehtimies, [[kirjailijaKirjallisuustiede|kirjallisuustieteen]] professori ja suomentaja sekä [[Kirjallisuuskritiikki|kirjallisuuskriitikkoakateemikko]],. -tutkijaHän jaoli 1920-opettaja.30-lukujen suosituin suomalainen runoilija Hänetjoka tunnetaantunnettiin [[patriotismi|isänmaallisuudestaisänmaallisen]] runotuotantonsa ja [[oikeisto|oikeistolaisuudesta]],laisen japoliittisen aikoinaanvakaumuksensa häntäansiosta on kutsuttulempinimellä "valkoisen Suomen hovirunoilijaksihovirunoilija". ToisaaltaHänen häntunnetuimmat oliteoksensa maailmankuvaltaanovat hyvinsuositut pessimistinen.isänmaalliset [[Oswald Spengler]]inlaulut ''[[LänsimaidenFinlandia perikato(sävelruno)|Finlandia]]'' vaikutti vahvasti Koskenniemen ajatteluun, ja hän uskoi länsimaisen kulttuurin olevan vaarassa romahtaa muun muassa liiallisen vapauden ja ''[[demokratiaLippulaulu]]n seurauksena''.
 
Koskenniemi teki voimakkaan läpimurron runoilijana esikoiskokoelmallaan ''Runoja'' (1906), kaikkiaan hänen tuotantonsa käsittää kymmenen runokokoelmaa. Hänen runouttaan leimaavat toisaalta eurooppalainen kulttuuriperintö, etenkin 1800-luvun romanttinen lyriikka ja antiikin mytologia, toisaalta kansalliset ja isänmaalliset aiheet. Koskenniemen runous oli perinteistä, mittaan ja loppusointuun nojaavaa, eikä hän koskaan täysin hyväksynyt modernia, vapaamittaista ja loppusoinnutonta lyriikkaa. Runotuotantonsa ohessa hän loi uraa johtavana kulttuurikriitikkona useissa lehdissä, pisimpään sanomalehti ''[[Uusi Suomi|Uudessa Suomessa]]'' ja päätoimittamissaan aikakauslehdissä ''[[Valvoja]]ssa'' ja ''[[Aika|Ajassa]]''. Koskenniemi kutsuttiin [[1921]] vastaperustetun [[Turun yliopisto]]n kirjallisuustieteen professoriksi, ja hän vaikutti pitkään myös saman yliopiston rehtorina. Kirjallisuustieteilijänä hän keskittyi suurena esikuvanaan pitämänsä [[Goethe]]n tuotannon tutkimiseen ja suomentamiseen.
Koskenniemen runous oli perinteistä, [[runomitta|mittaan]] ja loppusointuun nojaavaa, eikä hän koskaan täysin hyväksynyt modernia, vapaamittaista ja loppusoinnutonta lyriikkaa. Hänen tuotannossaan on paljon viittauksia [[antiikin Kreikka]]an. Suurena esikuvanaan hän piti [[Goethe]]a, jonka tuotantoa hän myös suomensi. Koskenniemen ''Matkasauva'' vuodelta 1926 on ensimmäinen suomenkielinen [[aforismi]]kokoelma.
 
[[Toinen maailmansota|Toisen maailmansodan]] jälkeen Koskenniemi joutui voimakkaan kritiikin kohteeksi. Häntä arvostelivat sekä poliittinen vasemmisto, joka karsasti hänen poliittista oikeistolaisuuttaan ja sodan aikaisia saksalaissympatioitaan, että modernistinen kirjailijapolvi, jolle hän oli vanhentuneiden tyyli-ihanteiden henkilöitymä. Kritiikistä huolimatta Koskenniemi sai nimityksen [[akateemikko|akateemikoksi]] [[1948]] ja säilytti vaikutusvaltaisen aseman suomalaisessa kulttuurielämässä kuolemaansa asti.
 
== Elämä ja ura ==
Koskenniemi oli kotoisin Oulusta ja opiskeli [[Helsingin yliopisto]]ssa, josta valmistui [[maisteri]]ksi 1907. Vuoteen 1921 Koskenniemi toimi [[kriitikko]]na ja vapaana kirjoittajana. Vuonna 1921 hän sai professuurin [[Turun yliopisto]]sta, jonka [[rehtori]]na hän toimi 1924–1932. Koskenniemen [[nationalismi|kansallismielisyys]] heijastui monista hänen runoistaan ja sanoituksistaan, kuten ''Lippulaulusta'' ja [[Finlandia (sävelruno)|Finlandiasta]]. Koskenniemi oli aikansa suosituin suomenkielinen runoilija [[Eino Leino]]n jälkeen ja merkittävä kulttuuriauktoriteetti.
 
V. A. Koskenniemi matkusti vuonna [[1936]] [[Saksa]]an luennoimaan Itä-Euroopan tutkimusseuran kutsumana. Matkaltaan Koskenniemi kirjoitti matkakuvauksen [[Havaintoja ja vaikutelmia Kolmannesta valtakunnasta]], jossa kuvaa Saksan poliittista tilannetta ja muita kohtaamiaan ilmiöitä. Kirjoituksista välittyy myös Koskenniemen [[kansallissosialismi|kansallissosialismia]] ja [[fasismi|fasismia]] kohtaan tuntema sympatia, sillä ne aatteina kohtasivat hänen [[nationalismi|nationalistisen]] ja [[konservatismi|konservatiivisen]] maailmankatsomuksena. Oswald Spenglerin Länsimaiden perikato vaikutti vahvasti Koskenniemen ajatteluun, ja hän uskoi länsimaisen kulttuurin olevan vaarassa romahtaa muun muassa liiallisen vapauden ja demokratian seurauksena.
 
Vuonna [[1941]] Koskenniemi valittiin Natsi-Saksan luoman [[Euroopan Kirjailijaliitto|Euroopan kirjailijaliiton]] varapuheenjohtaksi Weimarin kirjailijapäivillä. Tämä kostautui Koskenniemelle [[Suomi|Suomen]] irtauduttua aseveljeydestä Saksan kanssa. Hän selviytyi kunnialla sodan jälkeisistä saksalaisystävällisiin kohdistuneista vainoista, joita muun muassa runoilija ja toimittaja Viljo Kajava joutui pakenemaan Ruotsiin. Koskenniemi kuitenkin ajautui sivuun kulttuurivaikuttajansa roolista. Tätä edesauttoi [[Raoul Palmgren|Raoul Palmgrenin]] vuonna [[1947]] julkaistu kirjoitus ''Hautakirjoitus Koskenniemelle'', jonka mukaan hän oli "venäläisen kulttuurin vihollinen ja Neuvostoliiton vastaisen shovinismin edustaja."
1 016

muokkausta