Ero sivun ”Itiöeläimet” versioiden välillä

Itiöeläinten elinkierto on monimutkainen ja siihen kuuluu sekä suvullinen että suvuton lisääntymisvaihe. Tyypillisesti itiöeläimillä suvullisen lisääntymisen tuloksena syntyneet ''sporotsoiitit'' tunkeutuvat isäntäsoluihin, joissa ne jakautuvat suvuttomasti ja tuottavat isäntäsolun ulkopuolellleulkopuolelle vapautuvia ''merotsoiitteja''. Merotsoiitit infektoivat uusia isäntäsoluja, joista puolestaan vapautuu gametosyyttejä. Gametosyytit kehittyvät sukusoluiksi, joista hedelmöityksen tuloksena syntyy tsygootteja. Näistä tsygooteista muodostuu jälleen uusia isäntiä infektoivia sporotsoiitteja.

[[Bakteerit|Bakteereista]] ja [[virukset|viruksista]] poiketen itiöeläimet ovat [[aitotumaiset|aitotumaisia]] taudinaiheuttajia. Tämän vuoksi niitä vastaan on vaikeaa kehittää sellaisia lääkkeitä, jotka vaikuttaisivat vain taudinaiheuttajaan, eivätkä olisi potilaalle haitallisia. Malariaa vastaan on tuloksetta yritetty kehittää rokotteita. Sitä tosin pystytään hoitamaan [[kiniini]]-, [[klorokiini]]- ja [[amodikiini]]-nimisillä lääkeaineilla. Itiöeläinten tutkiminen ja kasvattaminen laboratorio-olosuhteissa on myös vaikeaa. Viime vuosina joidenkin itiöeläinten [[genomi]]a on selvitetty, mikä auttanee tulevaisuudessa ymmärtämään tarkemmin niiden elintoimintoja kehitettäessä niitä vastaan tehoavia lääkeaineita. On esimerkiksi huomattu, että solun toiminnalle välttämättömään apikoplastiin vaikuttavia lääkeaineita on mahdollista kehittää.