Ero sivun ”Jussi Reinikainen” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
kuva wm commonsista, typo |
|||
Rivi 13:
Hautakammio eroaa sisustukseltaan vain muutamassa kohdin alkuperäisestä, jo aika päiviä puretusta pietarilaisen vankilan sellistä: keskellä lattiaa on kaksi betonipilaria, joista toinen kannattaa pronssista jääkäripatsaan pienoismallia ja toinen Reinikaisen tuhkauurnaa. Lisäksi ulko-ovessa on Preussin 27. Jääkäripataljoonan merkki ja oven pieleen on kiinnitetty Saksasta lahjana saatu saman aikakauden “hiilisankokypärä“. Muuten sisustus on tarkka, jopa nurkassa oleva ikonikin on helsinkiläisestä antiikkiliikkeestä löytynyt aito venäläinen, 1800-luvun lopulla valmistettu. Jopa pöydällä olevat astiatkin ovat aitoja, neuvostoliittolaisen museon tarkoitukseen lahjoittamia. Ovessa olevaan laattaan on kaiverrettu vainajan sotilasarvo, nimi sekä synnyin- ja kuolinpäivät.
Kammion katolla on miekkaa pitelevää istuvaa leijonaa esittävä patsas; leijona katselee valppaasti itään. Eteläseinään on asennettu kookas metallinen risti haudan merkkinä. Kammion ovessa on lasitettu vartijan tarkastusreikä, josta kammioon voi nähdä sisälle. Ovea ei ole hautajaisten jälkeen enää avattu. Takaseinällä on kalteroitu ikkuna, josta niin ikään näkee sisälle kammioon. Tuhkauurnan mukana selliin asetettiin myös jääkäripatsas sekä Jussi Reinikaisen miekka ja kunniamerkit. Kalterijääkärin viimeistä matkaa oli seuraamassa
Hautakammion rakentamisen tullessa ajankohtaiseksi suomalainen äärivasemmisto yritti estää rakennusluvan myöntämisen. Varmuuden vuoksi he anoivat tukea neuvostoliittolaisiltakin, mutta Moskovassa moiset vaateet – että Neuvostoliitto kieltäisi julkisesti tällaisen “äärifasistisen“ hankkeen - herättivät pelkkää ärtymystä. Hautakammion rakennuslupa makasi silti liiankin kauan paperipinoissa – itse asiassa se siirrettiin aina käsille tullessaan suurimman odottavien töiden pinon alimmaiseksi – kunnes lopulta koko tarina meni presidentti Kekkosen korviin, jolloin kaikesta rakennushankkeeseen kohdistuneesta haitanteosta tuli salamaloppu: moisesta typeryydestä perin pohjin suuttunut presidentti otti asian omakseen ja ryhtyi kovakouraisiin toimiin {{lähde}}.
Kaksi virkamiestä sai potkut ja porttikiellon valtionvirkoihin Reinikaisen paperien hautailun johdosta – Kekkonenhan ei koskaan sumeillut heiluttaa pyövelinkirvestä kun syytä oli. Myös SKP:n puheenjohtaja Aimo Aaltonen sai Kekkoselta samasta syystä kovasanaisen nuhdesaarnan: hän oli luvannut suojella kyseisiä virkamiehiä ylemmän tahon vihalta, jos käry olisi käynyt – mutta Kekkosen edessä hänkin oli täysin voimaton. Rakennuslupa tuli suunnilleen pikakirjeenä tämän jälkeen: Kekkosen vihanpitotapa oli hänen pääministeri- ja puhemiesajoiltaan liiankin hyvin tiedossa, joten hänen suututtamistaan vältettiin jo tuolloin kaikin keinoin {{lähde}}.
Reinikainen itse teki loppuikänsä ajan säännöllisin välein pyhiinvaellusmatkoja tälle viimeiselle leposijalleen ja kuljetti aina mukanaan nykyisin kammiossa olevaa jääkäripatsasta. Reserviupseerikerhon jäsenet kertovat, että Reinikainen käytti hautakammiotaan myös kalamajana: niin kauan kuin hän eli, kammiossa oli patja ja vuodevaatteet häntä varten; ne vietiin pois hautajaisten yhteydessä.
Iivanansaari on Koantaus-järvessä, Simpeleeltä matkaa
Mantereella saaren lähellä on soutuvene, jolla voi soutaa saareen (
==Aiheesta muualla==
| |||