Ero sivun ”Elias Simojoki” versioiden välillä

'''Lauri Elias Simojoki''' (vuoteen 1926 Simelius, [[28. tammikuuta]] [[1899]] [[Rautio]] Keski-Pohjanmaa – [[25. tammikuuta]] [[1940]] [[Koirinojanlahti]] [[Laatokka]] <ref name="ot1">Sakari Virkkunen s. 6</ref> [[Impilahti]])<ref name="ot2">http://www.helsinki.fi/keskusarkisto/kaatuneet/Havuc.pdf</ref> oli [[suomalaiset|suomalainen]] [[kansallismielisyys|kansallismielinen]] [[luterilaisuus|luterilainen]] pappi, [[Sinimustat]]-järjestön puheenjohtaja, [[Isänmaallinen kansanliike|Isänmaallisen kansanliikkeen]] [[kansanedustaja]] ja [[Akateeminen Karjala-Seura|Akateemisen Karjala-Seuran]] perustajajäsen.<ref name="ot3">Suomen Eduskunta, 1933–1935, sivu 89</ref> Hän osallistui talvisotaan rykmentin pastorina JR39:ssä ja hänet on haudattu Kiuruveden sankarihautaan.<ref name="ot1"/>

Hänen vanhempansa olivat kappalainen, myöhemmin lääninrovasti Niilo Iisakki Simelius (1864–1925) ja Kristiina Sofia, o.s. Snellman (1861–1946). Eliaksen isänperintöä lienee ollut hurskaus ja kansanomaisuus ja temperamentti ja huumorintaju äidiltä. Äiti oli Juhani Ahon ikuistaman Hellmannin herran J. A. Snellmanin tytär. Elias Simojoki avioitui 1937 lastentarhanopettaja Anna-Liisa Kotivuoren kanssa. Heidän poikansa Lauri Aunus (s. 1939) oli Kuopiossa historian lehtorina.<ref>Sakari Virkkunen s. 6<name="ot1"/ref>

Elias Simelius valmistui ylioppilaaksi [[Oulun lyseo]]sta 1919. Papiksi hän valmistui Helsingin yliopistosta 1923.<ref>Sakari Virkkunen s. 6<name="ot1"/ref>

Hän osallistui Oulun lyseolaisena luokkatoveriensa [[Kaarlo Hillilä]]n ja [[Aaro Pakaslahti|Aaro Pakaslahden]] kanssa helmikuussa 1918 käytyihin [[Oulun valtaus|Oulun taisteluihin]]. Simojoki oli ristiriitainen henkilö. Hän oli samaan aikaan huumorintajuinen ja pidetty [[Kiuruvesi|Kiuruveden]] seurakunnan pappi, mutta myös kiihkeä aatteenmies, joka osallistui sekä [[Suomen sisällissota]]an, [[Aunuksen retki|Aunuksen retkeen]], [[Karjalan vapaustaistelu]]un [[1921]] <ref>Suomen Eduskunta, 1933–1935, sivu 89<name="ot3"/ref> että suomalaisten [[vasemmisto]]laisten [[kyyditys|kyydityksiin]]. [[Inkerinmaa|Inkerin]], [[Viena]]n ja [[Aunuksen Karjala|Aunuksen]] kansojen kohtalot 1920- ja 1930-luvun [[Neuvostoliitto|Neuvostoliitossa]] olivat hänen kirkossa pitämiensä [[rukous]]tensa toistuvana aiheena. [[Suur-Suomi]] oli hänen poliittisen toimintansa johtotähti. Simojoki syytti [[Carl Gustaf Emil Mannerheim|Mannerheimia]] tämän Vienan kansalle antaman lupauksen (ns. [[Miekkavala]]) pettämisestä. Simojoki kirjoitti Mannerheimille:

Kun [[talvisota]] syttyi, Elias Simojoki ilmoittautui vapaaehtoisena rintamalle. Hän kaatui [[Impilahti|Impilahden]] Konnunsaarella [[Koirinoja]]n jäällä<ref>http: name="ot2"//www.helsinki.fi/keskusarkisto/kaatuneet/Havuc.pdf</ref> ollessaan lopettamassa haavoittunutta hevosta, joka makasi rintamalinjojen välissä. Venäläisten eikä suomalaisten puolelta ei onnistuttu lopettamaan hevosen kärsimyksiä rannalta käsin, jolloin Simojoki hiihti hevosen viereen, lopetti hevosen pistoolilla ja joutui venäläisten konekiväärin ampumaksi. <ref>Sakari Virkkunen s. 218</ref>