Ero sivun ”Fredrik II (keisari)” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Xqbot (keskustelu | muokkaukset)
Rivi 41:
Fredrik II vietti suurimman osan elämästään valtakuntansa eteläosissa, [[Apulia]]ssa ja [[Sisilia]]ssa (1221–1235, 1237–1250). Tuolloin hänen poikansa edustivat keisaria Saksassa. Sisiliassa ja Apuliassa Fredrik organisoi [[Sisilian kuningaskunta|Sisilian kuningaskunnasta]] ensimmäisen modernin virkamiehistön avulla hallitun valtion, jonka hallinto keskitettiin Bysantin esikuvan mukaisesti.
[[Kuva:Friedrich ii hrr.png|thumb|Fredrik II, Capua]]
Välittömästi keisariksi kruunauksen jälkeen Fredrik II siirtyi Sisiliaan mukanaan vain pieni seurue. Näin hän piti lupauksensa olla tuomatta vierasperäisiä ylimyksiä kuningaskunnan johtoasemiin. [[Capua]]ssa hän antoi asetuksia, joiden tuli lopettaa aatelisten väliset vihanpidot (yksityissodat) ja palauttaa [[maanrauha]]. Lisäksi hän julisti kaikki 1189 jälkeen annetut lahjoitukset ja erioikeudet pätemättömiksi. Kaikki muut etuoikeudet tuli niin ikään vahvistuttaa uudelleen kuninkaan kansliassa. Kaikki kahden vuosikymmenen aikana rakennetut linnat siirrettiin kuninkaan haltuun. Näin Fredrik sai haltuunsa joukon linnoitettuja tukikohtia ympäri kuningaskuntaansa sekä hyvän käsityksen kruunun oikeuksista eri puolilla Sisiliaa. Aatelisten vastarinta kukistui seuraavien kahden vuoden aikana maalaisaateliston tuella. Seuraavassa vaiheessa keisari rajoitti myös tämän alemman aateliston oikeuksia. Paavi [[Honorius III]] protestoi Fredrikin toimia vastaan, mutta ei voinut tosiasiallisesti vaikuttaa tilanteeseen.
 
Toukokuussa 1221 Fredrik antoi lisää asetuksia, joissa kiellettiin ulkomaalaisten kauppiaiden suosiminen. Nämä määräykset kohdistuivat varsinkin [[Genova]]n ja [[Pisa]]n merivaltoja kohtaan. Hän käynnisti laivastonrakennusohjelman ja laajensi kuninkaan kontrollia kaupankäyntiin nähden. Seuraavien vuosien aikana hän kukisti viimeiset saarella vielä oleskelevat [[saraseenit]]. Nämä siirrettiin Pohjois-Apuliaan, missä heitä käytettiin kruunun mailla työvoimana ja otettiin armeijan palvelukseen paavia vastaan käydyissä konflikteissa.