Ero sivun ”Rälssitila” versioiden välillä

'''Rälssitilalla''' oli [[maavero]]n maksusta ikuisiksi ajoiksi vapautettu [[maatila]]. Suomen alueelle syntyivät ensimmäiset rälssitilat 1200-luvulla, kun [[Alsnön sääntö|Alsnön säännöllä]] ryhdyttiin suomaan verovapauksia kuninkaalle suoritettavaa ratsupalvelua vastaan.

[[Keskiaika|Keskiajan]] lopulla tilanne kuitenkin muuttui ja verovapaus säilyi tilalla, vaikka ratsupalvelusta ei enää suoritettukaan. Rälssitilan keskus oli asuinkartano, jota kutsuttiin [[säteri]]ksi. Myöhemmin rälssivapauden[[rälssi]]vapauden piiriin koettiin kuuluviksi alle peninkulman[[peninkulma]]n matkan päässä säteristä sijaitsevat saman omistajan maatilat, joita kutsutaan yleisesti rajapiiritiloiksi.

Ruotsissa vuonna [[1789]] säädetty [[yhdistys- ja vakuuskirja]] vahvisti, että rälssitilaa ei voitu muuttaa verotilaksi[[verotila]]ksi eikä päinvastoin.<ref name=IsoTieto>Iso tietosanakirja, 8. osa (Lokka-Mustola), art. Maanluonnot</ref>. Tämä laki pysyi [[Suomen suuriruhtinaskunta|Suomen suuriruhtinaskunnassa]] voimassa vuoden [[1809]] jälkeenkin. Vanhastaan vain [[aateli]]silla oli oikeus omistaa rälssitiloja, mutta tämä rajoitus kumottiin vuonna 1864. Ne pysyivät kuitenkin rälssitiloina riippumatta siitä, kuka ne omisti.

Rälssitilojen verovapaus menetti Suomessa merkityksensä vuonna [[1925]], kun vanhat [[maavero]]tmaaverot lakkautettiin.<ref name=IsoTieto />. Ne pysyivät kuitenkin [[maakirja]]an rälssitiloiksi merkittyinä tämän jälkeenkin, ja [[maanjako]]ja koskevassa lainsäädännössä oli niitä koskevia erikoismääräyksiä.<ref name=IsoTieto /> Vasta vuonna [[1951]] säädetyllä lailla kaikki erot poistettiin ja rälssitilat muutettiin lopullisesti tavallisiksi [[perintötila|perintötiloiksi]].<ref>Otavan iso Fokus, 4. osa (Kr-Mn), art. Maanluonnot, ISBN 951-1-00388-7</ref>