Ero sivun ”234/50 Be” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Käyttäjän 80.186.232.100 (keskustelu) muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän Mikko J. Putkonen tekemään versioon. |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 7:
234/50 Be:t oli alun perin [[1910-luku|1910-luvulla]] tilattu [[Chile]]n laivastolle. Kauppa kuitenkin peruuntui, ja 14 kyseistä tykkiä myytiin [[Venäjän keisarikunta|Venäjälle]] [[Pietari Suuren merilinnoitus|Pietari Suuren merilinnoituksen]] tarpeisiin. Tykit toimitettiin [[1915]], ja ne oli vuoteen [[1917]] mennessä sijoitettu linnakkeille. Kuusi 234/50 Be:tä sijoitettiin [[Russarö]]hön, neljä [[Naissaari|Naissaareen]] ja neljä [[Suurupi]]in.
Russarön 234/50 Be -patteri jäi [[Suomen itsenäistyminen|Suomen itsenäistyttyä]] hyvään kuntoon, paitsi että venäläiset olivat hävittäneet tykkien osia. Suomi korjasi tykit ampumakuntoon [[1920-luku|1920-luvun]] alussa. Russarön tykkien uudistus [[1930-luku|1930-luvulla]] paransi kantamaa. Tykit evakuoitiin [[Talvisota|talvisodan]] jälkeen, koska [[Neuvostoliitto]] sai [[Hangonniemi|Hangonniemen]]. Kolme tykkiä palautettiin [[Jatkosota|jatkosodan]] aikana Russaröhön, kun neuvostoliittolaiset olivat poistuneet. Eo. tiedosta poiketen ainakin 50-luvulla, asuessani saarella, tykkejä oli neljä. Kaksi keskimmäisessä kasematissa (jaoksessa) ja yksi tykki kummassakin laitakasematissa.
[[1960-luku|1960-luvulla]] loputkin tykit asennettiin takaisin. Patteri purettiin pois käytöstä [[1983]]. Suomalaisilla oli 234/50 Be:n kanssa ongelmia jatkuvassa tulituksessa. Tykin lukko jumiutui aina viimeistään viidennen laukauksen jälkeen. Ongelma korjattiin [[1970-luku|1970-luvulla]] vaihtamalla lampaantaljatiiviste neopreenikumitiivisteeseen.
| |||