Ero sivun ”Alamaailma-trilogia” versioiden välillä

Tukholman huumeyksikön suomalainen huumepoliisi Pekka Manninen pistetään jäähylle ja passitetaan Suomeen, jossa Mannisen koville otteille löytyy käyttöä. Manninen solutetaan venäläiseen huumeliigaan tehtävänään kartoittaa Pietarista tulevan heroiinin reitityksiä tänne ja muualle Eurooppaan. Näitä reitityksiä on selvitetty tuloksetta jo pitkään Helsingin poliisin huumeosastolla. Manninen peitehommaan kuuluu viedä Suomesta Pietariin luksusautoja venäläisen tulkin, Nadjan kanssa. Pian mafia noteeraa Mannisen (Kari Petolan) taidot ja hän ylenee huumeliigassa vastuullisempiin tehtäviin. Manninen alkaa salakuljettaa heroiinia Suomeen. Mannisen peiteoperaatio on vähällä kaatua, kun hän törmää Ruotsissa pidättämäänsä huumediileriin Henkke Larssoniin, joka on venäläisen liigan palkkaama Ruotsin kontakti. Manninen joutuu venymään äärimmäisiin keinoihin, jotta hänen poliisitaustansa ei paljastuisi venäläiselle liigalle. Manninen ajaa itsensä tilanteeseen, josta ei helpolla löydy poispääsyä. Raja laillisen ja laittoman poliisitoiminnan välillä hämärtyy Manniselta siihen pisteeseen, että hän alkaa toimia kuin rikollinen vaikka itse uskoo vakaasti edelleen toimivansa kuin poliisi.

 

 

 

Tomas Mattila on nukkavieruinen, elämäänsä turhautunut ja viinaan menevä rikosasianajaja, joka on hoidellut huumerikollisten asioita kymmenisen vuotta. Sitä ennen Mattila toimi yritysmaailmassa liikejuristina, mutta sai potkut. Samassa rytäkässä lähti vaimo, tytär ja talo. Ja nyt Mattila taistelee exänsä kanssa tyttären tapaamisoikeudesta. Mattila on täysin kyllästynyt nykyiseen työhönsä, asiakkaisiinsa ja omaan elämäänsä. Hän haluaisi eroon koko rikosmaailmasta, mutta sinnittelee eteenpäin, sillä viisikymppiselle potkut saanelle juristille ei ole mahdollisuuksia palata yritysmaailmaan. Eräänä päivänä Mattilan toimistoon astelee kaunis nuori nainen, joka tekee Mattilalle uskomattoman työtarjouksen. Kyseenalaistamatta mitenkään houkuttelevaa tarjousta, Mattila uskoo onnensa kääntyneen ja uransa saaneen uuden startin. Mattila raitistuu ja on kaikin puolin tyytyväinen elämäänsä, kunnes paljastuu, että itseasiassa hän ei ”tee laillisia sopimuksia” vaan auttaa ruotsalaista rikollisliigaa rahanpesussa. Mattila tajuaa tilanteensa liian myöhään, siitä ei ole enää ulospääsyä. Mattila ajautuu ojasta allikkoon, tässä tapauksessa entistä tiivimpään suhteeseen rikollismaailman kanssa.