Ero sivun ”Valkoiset” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Toveri (keskustelu | muokkaukset)
p Yhdistynyt kuningaskunta|
Palautettu Käyttäjä:WPK:n poistama aineisto (+5kB)
Rivi 1:
{{tämä artikkeli|käsittelee Suomen sisällissotaa, valkoiset oli myös [[factio|sirkuspuolue]] antiikissa.}}
[[Kuva:August-viukari.jpg|thumb|450px|Hämäläinen maanviljelijä August Viukari poikineen valkoisessa armeijassa,. pojistaPojista kuusi6 osallistui isänsä mukana Tampereen valtaukseen.]]
'''Valkoiset''' on nimitys [[Suomen sisällissota|Suomen sisällissodansisällisodan]] toiselle, [[Svinhufvudin I hallitus|hallituksen]] joukkojen riveissä taistelleelle osapuolelle. Toista, hallitusta vastaan [[kapina]]an noussutta osapuoltapuolta kutsutaan [[punakaarti|punaisiksi]]. Valkoisten puolella taisteli poliittista [[oikeisto]]a, kaupunkien porvaristoa, maanomistajia ja tehtaanomistajia sekä myös vähemmässä määrin työläisiä ja [[torppari|torppareita]]. Maaseudun tilalliset muodostivat varsinaisen kansanarmeijan valtaosan.
 
Valkoisen armeijan ylipäällikkönä oli ratsuväenkenraali [[Carl Gustaf Emil Mannerheim|Gustaf Mannerheim]]. Valkoinen armeija muodostui [[suojeluskunta|suojeluskunnista]], värvätyistä joukoista sekä asevelvollisista joukoista. Merkittävän osan valkoisen armeijan johtamisosaamista muodosti [[Saksan keisarikunta|keisarillisessa Saksassa]] koulutetut vapaaehtoiset, [[jääkäriliike|jääkärit]].
[[Kuva:August-viukari.jpg|thumb|450px|Hämäläinen maanviljelijä August Viukari poikineen valkoisessa armeijassa, pojista kuusi osallistui isänsä mukana Tampereen valtaukseen]]
 
'''Valkoiset''' on nimitys [[Suomen sisällissota|Suomen sisällissodan]] toiselle, [[Svinhufvudin I hallitus|hallituksen]] joukkojen riveissä taistelleelle osapuolelle. Toista, hallitusta vastaan [[kapina]]an noussutta osapuolta kutsutaan [[punakaarti|punaisiksi]]. Valkoisten puolella taisteli poliittista [[oikeisto]]a, kaupunkien porvaristoa, maanomistajia ja tehtaanomistajia sekä myös vähemmässä määrin työläisiä ja [[torppari|torppareita]]. Maaseudun tilalliset muodostivat varsinaisen kansanarmeijan valtaosan.
 
Valkoisen armeijan ylipäällikkönä oli ratsuväenkenraali [[Gustaf Mannerheim]]. Valkoinen armeija muodostui [[suojeluskunta|suojeluskunnista]], värvätyistä joukoista sekä asevelvollisista joukoista. Merkittävän osan valkoisen armeijan johtamisosaamista muodosti [[Saksan keisarikunta|keisarillisessa Saksassa]] koulutetut vapaaehtoiset, [[jääkäriliike|jääkärit]].
Valkoiset saivat merkittävää tukea saksalaisilta[[saksa]]laisilta joukoilta, joiden käyttöä mm. Mannerheim ja [[Maalaisliitto|Maalaisliiton]] [[Santeri Alkio|Alkio]] vastustivat.
 
== Valkoisten lentotoiminta ==
 
Valkoisten lentotoiminta sai alkunsa ruotsalaisista lahjoituskoneista ja venäläisiltä jääneistä koneista. Valkoisella puolella oli enimmäkseen ruotsalaisia ja venäläisiä lentäjiä. Toiminta oli hajanaista [[tiedustelu|tiedustelua]], kunnes Saksan asevoimat toivat omat lentokoneensa, mutta niidenkin käyttö oli sodan kulun kannalta merkityksetöntä. Sodan aikana ainoa jääkärilentäjä[[jääkäri]]lentäjä B. Mårtenson ryhtyi hankkimaan kalustoa tuleville [[Suomen ilmavoimatIlmavoimat|Suomen ilmavoimille]] Saksasta.
 
== Valkoinen terrori ==
 
Sodan loppuvaiheessa ja sen päätyttyä valkoisten voittoon maassa alkoi laaja punaisten ja punaisiksi epäiltyjen [[teloitus|joukkoteloittaminen]] ([[Valkoinen terrori]]) ja kokoaminen vankileireille, joista eräs pahamaineisimmista sijaitsi [[Suomenlinna]]ssa. Yhteensä vankileireillä oli yli 80 000 vankia<ref>Eepos,Suomen historian käsikirja sivut 318-319</ref>. Ihmisiä pidettiin jopa vuosia leireillä epäinhimillisissä oloissa, joissa tauteihin, nälkään ja teloituksiin kuoli yli 10 000 vankia<ref>Eepos,Suomen historian käsikirja sivut 318-319</ref>. Leirit ja teloitukset saivat osakseen merkittäviä kansainvälisiä protesteja - mm. [[Yhdysvallat]] ja [[Yhdistynyt kuningaskunta|Iso-Britannia]] pitivät niitä sodankäynnin sääntöjen ja [[Geneven sopimus]]ten vastaisina - ja ne hidastivat Suomen itsenäisyyden tunnustamista. Valkoisen terrorin pahimpana ilmentymänä voidaan mainita Jämsä, jossa valkoiset kartanonomistajan [[Hjalmar Saari|Hjalmar Saaren]] eli "Saaren Jallun" sekä sotapoliisien [[Johannes From]]in eli "Rummin Jussin" ja rakennusmestari Veikko Sippolan johdolla surmasivat kymmeniä punaisina pitämiään henkilöitä.
 
Yhteensä Valkoiseen [[terrorismi|terroriin]] ja vankileirien epäinhimillisiin oloihin menehtyi yli 20 000 punaista. Vankileirien lisäksi kymmenet tuhannet punaiset tai epäillyt punaiset (heidän joukossaan oli yli 4000 naista) tuomittiin sodan loputtua valtiorikosoikeudenkäynneissä. Yleensä vankeutta tuli 2-3 vuotta ja kansalaisluottamus menetettiin muutamiksi vuosiksi. Tämä tarkoitti sitä, että tuomittu menetti [[äänioikeus|äänioikeutensa]] ja kelpoisuutensa todistaa tuomioistuimessa ja että työnsaanti oli hyvin vaikeaa. Suurin osa vankeustuomioista oli ehdollisia.<ref>Eepos, Suomen historian käsikirja, Sisällissodan terroriteot - kansallinen trauma</ref>.
Rivi 21 ⟶ 19:
== Tilanne sodan jälkeen ==
 
Sodan jälkeistäjälkeisestä tilannetta marras-joulukuuhunon 1918kutsuttu voidaan kutsua valkoisimmanValkoisen Suomen ajanjaksoksi, jotajoka värittivoidaan ajoittaa aikavälille [[16. toukokuuta]] 1918 - [[27. joulukuuta]] 1918. Tuota aikaa värittivät sisällissodan voittaneen valkoisen osapuolen ehdoton valtakausi ja vahva saksalaissuuntaus Suomessa. Jakso päättyi Saksan tappioon [[ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] syksyllä 1918. Sen jälkeen Suomessa alkoi sisäpoliittisen tilanteen tasapainottuminen, jota vahvistivat vuoden 1918 lopussa järjestetyt [[kuntavaalit|kunnallisvaalit]] ja kevättalvella 1919 [[järjestetyt kunnallis- ja eduskuntavaalit]]. Muutos huipentui [[tasavalta]]isentasavaltaisen valtiomuodon hyväksymiseen ja [[K. J. Ståhlberg]]inStåhlbergin valintaan ensimmäiseksi [[Suomen tasavallanensimmäiseksi presidentti|tasavallan presidentiksi]] heinäkuussa 1919.<ref>Jussila et al. 2006</ref>
 
=== Tynkäeduskunta ja monarkistinen saksalaissuuntaus===
== Lähteet ==
 
Eduskunta kokoontui ensi kerran Helsingissä sodan syttymisen jälkeen [[15. toukokuuta]] [[1918]] päivää ennen vapaussodan voitonparaatia. Tuolloin läsnä oli vain 84 edustajaa, koska edellisen [[Eduskuntavaalit 1917|syksyn vaaleissa]] valituista 92:sta SDP:n edustajasta 41 oli paennut Neuvosto-Venäjälle. Tässä ensimmäisessä istunnossaan ns. tynkäeduskunta teki päätöksen loppujen 50 edustajan vangitsemisesta. Näistä vangituista viisi teloitettiin heti raiskaimpiin rikoksiin syyllistyneinä ja loput 45 odottivat tuomiotaan kapinaan ja valtiopetokseen osallistumisesta sekä niiden avunannosta ja valmistelusta. Vain [[SAJ]]:n ja SDP:n entinen puheenjohtaja, entinen Tokoin senaatin senaattori [[Matti Paasivuori]] katsottiin edustuskelpoiseksi. Tämä ns. tynkäeduskunta istui toukokuusta 1918 helmikuuhun 1919 ja suurimmillaan se koostui 111:sta edustajasta. Paasivuori tekikin [[24. toukokuuta]] välikysymyksen "erinäisten eduskunnan jäsenten vangitsemisen johdosta".
<references />
 
Tynkäeduskunta tehtävänä oli sodan jälkeen palauttaa maahan järjestys ja hallitusvalta, vakiinnuttaa sisäpoliittinen tilanne ja asettaa kapinaan osallistuneet oikeuden eteen. Kaksi päivää istuttuaan [[17. toukokuuta]] se antoi lakiesityksen valtiorikos- ja valtiorikosylioikeuksien perustamisesta ja tämä laki hyväksyttiin [[28. toukokuuta]]. Eduskunta luovutti [[18. toukokuuta]] [[valtalaki|valtalain]] perusteella ottamansa korkeimman vallan valtionhoitajaksi valitulle P.E. Svinhufvudille. Valtionhoitajan valitsemisen yhteydessä nousi esille Suomen poliittisen kentän jakautuminen monarkisteihin ja tasavaltalaisiin, joista edeltävät olivat tynkäeduskunnassa enemmistönä. Tasavaltalaiset olisivat halunneet nimittää uutta korkeimman vallan käyttäjää väliaikaiseksi presidentiksi, mutta monarkistien valtionhoitaja nimitys vakiintui.
 
[[27. toukokuuta]] Svinhufvud nimitti uudeksi senaatin puheenjohtajaksi [[Juho Kusti Paasikivi|J. K. Paasikiven]]. Toukokuun lopulla säädettiin "laki väliaikaisten säännöksien antamisesta yleisen järjestyksen ja turvallisuuden voimassa pitämiseksi" eli määräaikainen ja väliaikainen ns. sosialistilaki, joka rajoitti paino-, yhdistymis- ja kokoontumisvapautta. Tämä laki oli voimassa kesäkuuhun 1919 asti. Senaatti sai myös muita valtuuksia kapinallisten aineksien lopulliseksi kukistamiseksi. Sosialistit oli tarkoitus pitää ainakin toistaiseksi toimintakyvyttöminä.
 
Paasikiven monarkistinen senaatti, jossa oli vain kaksi tasavaltalaista, nimittäin Maalaisliiton [[Kyösti Kallio]] ja [[E. Y. Pehkonen]]. Kesäkuun alussa se antoi esityksen monarkistisesta valtiomuodosta ja 7. kesäkuuta eduskunta hyväksyi sen, mutta tasavaltalaiset onnistuivat 1/3 määrävähemmistön perusteella lykkäämään sen yli vaalien. [[8. elokuuta]] 1918 eduskunta antoi äänin 58-44 senaatille sen pyytämät oikeudet alkaa etsiä maalle uutta kuningasta, kuten voimassa edelleen olevaksi katsottu vuoden [[1772]] hallitusmuoto edellytti hallitsijasuvun sammumistapauksessa. Protestina tälle maalaisliittolaiset edustajat erosivat senaatista [[17. elokuuta]]. Elokuun lopulla päädyttiin valitsemaan [[Vilhelm II (Saksa)|keisari Vilhemin]] lanko Hessenin prinssi [[Friedrich Karl]]. Tasavaltalaiset onnistuivat vielä lykkäämään kuninkaanvaalia kuukaudella. [[9. lokakuuta]] eduskunta hyväksyi Friedrich Karlin Suomen kuninkaaksi. Tosin samana päivänä [[Saksan keisarikunta]] vastasi [[Woodrow Wilson]]in esittämään aselepotarjoukseen.
 
Yksi merkittävimmistä tynkäeduskunnan säätämistä sisäpoliittisista laiesta oli [[15. lokakuuta]] 1918 104-2 hyväksytty torpparivapautuslaki, joka oli jäänyt vahvistamatta sodan sytyttyä. Sen mukaan torppari sai lunastaa vuokramaansa vuoden 1914 hintatason mukaan, joka oli kymmenesosa käyvän rahan arvosta. Kesään 1919 laissa säilyi kuitenkin ns. punakaartilaispykälä, joka esti yli 10 vuoden valtiopetostuomion saanutta torpparia lunastamasta vuokramaataan. Samoin senaatti ja eduskunta alkoi toteuttaa armahduslakeja tilanteen vakiinnuttua. 30. lokakuuta annettiin armahdus enintään neljän vuoden tuomion saaneet. Näin ollen 35 000 punavankia pääsi ehdonalaiseen. Jo 7. joulukuuta säädettiin toinen armahduslaki, jolla siirrettiin ehdonalaiseen enintään 6 vuoden tuomion saaneet. Lisäksi senaatti rahoitti puolella miljoonalla markalla sotaorpoja varten perustettavia lastenkoteja varten.
 
Suomen ulkopoliittinen saksalaissuuntaus romahti marraskuun alussa 1918, kun Saksa solmi rauhan ja julistautui tasavallaksi. Tässä tilanteessa [[27. marraskuuta]] monarkistinen Paasikiven senaatti pyysi eroa ja tilalle nimitettiin [[Ingmanin I hallitus|Ingmanin kokoomushallitus]], jonka jäsenistä jo puolet oli tasavaltalaisia. Samoin saksalaissuuntausta kannattaneen Svinhufvudin tilalle valtionhoitajaksi tuli [[12. joulukuuta]] länsimielinen kenraali [[Gustaf Mannerheim]], joka otti tavoitteekseen suhteiden normalisoinnin länsivaltojen kanssa ja näiden itsenäisyystunnustuksen hankkimisen. Kaksi päivää myöhemmin Friedrich Karl ilmoitti virallisesti luopuvansa Suomen kruunusta.
 
=== Sosiaalidemokraattien suunnanmuutos ja paluu valtaan ===
 
== Lähteet ==
* Eepos, Suomen historian käsikirja, Torsten Edgren, Merja Manninen ja Jari Ukkonen, WSOY, ISBN 951-0-27651-0
* Osmo Jussila, Seppo Hentilä & Jukka Nevakivi (2006): ''Suomen poliittinen historia 1809–2006''. ISBN 951-0-31572-9.
* Toim. Donner, Svedlin ja Nurmio, Suomen vapaussota V, Gummerus Jyväskylä 1925.
<references />
 
[[Luokkaluokka:Suomen sisällissota]]
[[Luokkaluokka:Suomen poliittinen historia]]
[[Luokka:Sotarikokset]]
 
[[sv:De vita]]