Versio 16. kesäkuuta 2010 kello 10.14 muokkaa Jklak (keskustelu \| muokkaukset) seulojat 9 613 muokkausta p →‎Historia: typo ← Vanhempi muutos		Versio 17. kesäkuuta 2010 kello 21.18 muokkaa kumoa Vesteri (keskustelu \| muokkaukset) seulojat 62 262 muokkausta Ei muokkausyhteenvetoa Uudempi muutos →
Rivi 1: [[Kuva:Kyudo or the way of archery.jpg\|right\|thumb\|400px\|Kyudōa - Japanilaista jousiammuntaa.]] '''Kyūdō''' ({{k-ja\|弓道}}, "jousen tie") on perinteinen [[japani]]lainen [[jousiammunta]]laji. == Historia == [[Kuva:Danjo Heki01.jpg\|thumb\|400px\|[[Heki Danjō Masatsugu]] opettaa ''Shigekata Yoshida''lle kyujutsua.]] Jousiammunnan alku Japanissa, kuten muuallakin, on esihistoriallinen. Ensimmäiset metallivaloksissa säilyneet kuvat, joista voidaan tunnistaa tyypillinen japanilainen pitkä, epäsymmetrinen jousi, ovat ''Yayoi''-kaudelta (n. 250 eaa. – 330 jaa.). Ensimmäinen kirjallinen dokumentti on kiinalainen kronikka ''Weishu'' (ennen vuotta 297), jossa kerrotaan, kuinka Japanin saarilla "käytetään puista jousta joka on alhaalta lyhyt ja ylhäältä pitkä." Jousta alettiin Japanissa näihin aikoihin käyttää metsästyksen lisäksi sodankäyntiin. ''Nara''-kaudella (710-794) Kiinan vaikutus Japaniin oli suuri. Kiinasta levisi Japaniin myös jousen seremoniallinen käyttö. Se jäi kuitenkin keisarin hovin omaksi lajiksi. Se oli liian monimutkainen ja vaikeatajuinen tavalliselle kansalaiselle. Seremoniallinen jousiammunta säilyi Japanissa sen jo hävittyä Kiinasta. Kiinasta välittyi myös jousenvalmistuksen tekniikkaa, ja jousia alettiin valmistaa komposiittimenetelmällä liimaamalla bambu- ja puusäleitä yhteen. ''Gempei-sodan'' (1180–1185) jälkeen ''Minamoto Yoritomo'' julisti itsensä ensimmäiseksi ''Shoguniksi''. Tämän myötä yhteiskunta muuttui. Sotilasluokka ~~–~~– bushi ~~–~~– nousi valtaan. Vaikkakin virallisesti perustettiin kyūjutsu-koulu jo 700-luvulla katsotaan varsinaisen järjestelmällisen kyūdō-opetuksen alkaneen [[Ogasawara-ryū\|''Ogasawara-ryūn'']] -koulukunnan myötä 1200-luvulla. Tähän kehitykseen on voinut vaikuttaa ''Kublai Khanin'' kaksi yritystä valloittaa Japania. Hän kohtasi molemmilla kerroilla ensin hirmumyrskyjä, jotka upottivat puolet hänen hirveän suuresta armaadastaan. Näitä myrskyjä kutsuttiin sitten ''Kamikazeiksi'' (jumalten tuulet). Jousiampujat kunnostautuivat maihin päässeiden mongolilaisten eliminoimisessa. Tämän myötä jousiammunnasta tuli hyvin arvostettu. Eikä aikaakaan, niin kehitettiin eräänlainen ihmisen ohjenuora, jota kutsuttiin Hevosen ja jousimiehen tieksi. Myöhemmin tästä tuli Bushidō. 1400-luvulta 1600-luvulle asti Japanissa riehuivat sisällissodat. 1400-luvulla olivat sotilasjohtajat ''Shogunit'' heikkoja ja kansan joukossa vallitsi erittäin suuri tyytymättömyys. Aseen käyttö oli suotu vain samuraille. Aika-ajoin maanviljelijöiden joukosta värvätyt jalkasotilaat saivat käyttää vain samuraiden lyhyttä miekkaa. Monet taistelulajien mestarit ryhtyivät opettamaan tavallisille kansalaisille taitojaan. Yksi tällainen mestari oli vuosisadan jälkipuoliskolla elänyt [[Heki Danjō Masatsugu\|'''Heki Danjō Masatsugu''']]. Hän uudisti ammuntaa vallankumouksellisesti, ja hänen jalkaväen ammuntaan perustuvat oppinsa levisivät nopeasti. [[Heki-ryū\|''Heki''-koulukuntia]] syntyikin useita, ja niistä jotkut, kuten ''Heki-ryū Chikurin-ha, Heki-ryū Sekka-ha'' ja ''Heki-ryū Insai-ha'', toimivat tänäkin päivänä. Historiallisista syistä Suomessa harjoitetaan kyūdōta lähinnä viimeksi mainitun tyylisuunnan mukaisesti, ja edelleen Heki Danjōn opein. Jousen käyttö sota-aseena alkoi hiipua ensimmäisten eurooppalaisten saavuttua Japaniin 1542. He näet opettivat paikalliselle ''Daimyolle'' miten valmistaa lunttulukkokiväärejä. Jousi kuitenkin sinnitteli pitkään lunttulukkoisen musketin rinnalla, sillä se oli ulottuvampi, tarkempi ja ennen kaikkea ~~30–40~~30–40 kertaa nopeampi kuin suustaladattava kivääri. Suurin osa samuraista inhosi tuliasetta, koska sen käyttö ei vaatinut samanlaista harjoittelua kuin jousen. Kun '''[[Oda Nobunaga]]n''' pääasiassa maanviljelijöistä koostunut, mutta musketein aseistettu armeija hävitti samuraiden perinteisen jousiratsuväen yhdessä suuressa taistelussa vuonna 1575 oli jousen aika sota-aseena kutakuinkin ohi. ''Tokugawa''-kaudella (1603–1868) Japani oli sisäänpäin kääntynyt, tiukan hierarkkisesti johdettu kastiyhteiskunta, jossa samurait olivat ylimmällä tasolla. Maassa vallitsi pitkään rauha. Samurait jäivät työttömiksi ja monet vaihtoivat yhteiskuntaluokkaa. Toiset rupesivat kauppiaksi, toiset maanviljelijöiksi jne. Jotkut samurait ajattelivat, että kunhan he kehittävät taitonsa huippuunsa, he saisivat töitä omalta alaltaan. Ehkä tunnetuin viimemainituista oli [[Miyamoto Musashi\|'''Miyamoto Musashi''']]. Perinteisiä sotilaallisia taitoja arvostettiin kuitenkin edelleen. Tässä vaiheessa jousiammunta muuttui pakollisesta ”vapaaehtoiseksi” taidoksi, osittain hovipiireissä harjoitetuksi seremonialliseksi ammunnaksi, osin erilaisiksi kilpailuiksi. Se levisi myös sotilasluokan ulkopuolelle. Samuraihin vaikutti yksinkertaisen suorasukaisella filosofiallaan ja pyrkimyksellään mielenhallintaan alkuaan kiinalaisten munkkien välityksellä saatu ''zen-buddhalaisuus''. Aiemmin jousiammuntaa oli kutsuttu ''kyūjutsuksi'', jousitaidoksi, mutta munkkien toimiminen jopa sotilastaitojen opettajina vaikutti uuden käsitteen, kyūdōn, syntyyn. Rivi 20 ⟶ 23: Teknisesti kyūdō voidaan jakaa kahteen pääluokkaan: seremonialliseen jousiammuntaan (''reisha'') ja sotilasammuntaan (''busha''). Seremoniallinen ammunta keskittyy rituaaleihin ja kyudon maagisiin puoliin, ja voidaan sanoa, että tämä on nimenomaisesti ''Ogasawara-ryūn'' aluetta. Sotilasammunta voidaan jakaa seisaalta ammuntaan (''hosha''), ratsailta ammuntaan (''kisha'') ja niin sanottuun temppeliammuntaan (''dōsha''). Näistä ratsailta ammuntaa ja seisaalta ammuntaa harjoitetaan edelleen, edellistä ''yabusamen'' muodossa. Yabusamessa ratsastajat yrittävät osua täyttä laukkaa kiitävän hevosen selästä 255 metrin pituisen radan vasemmalla puolella olevaan kolmeen maalitauluun. Aikaa koko suoritukseen on noin 20 sekuntia. Temppeliammunta, jossa pyrittiin ampumaan mahdollisimman monta nuolta tietyssä ajassa pitkän käytävän läpi, loppui ''meiji''-restauraatioon. Kilpailuja ei enää järjestetty. Temppeliammunnan loppuminen vaikutti osaltaan kyūdōn uudistuksiin. Aiemmin mainittu Honda Toshizane ''Heki-ryū Chikurin-ha'' ~~–koulukunnasta~~– koulukunnasta oli yksi [[Kenzō Awa\|'''Kenzō Awan''']] opettajista. Awa puolestaan suostuteltiin opettamaan saksalaista esoteerista mystikkoa, filosofian professori '''Eugen Herrigeliä''', joka oli lähtenyt Japaniin ”etsimään zeniä”. Hänen kokemuksistaan kirjoittama kirja ”''Zen ja jousella ampumisen taito''” on vaikuttanut suuresti kyūdōn yhdistämiseen zen-buddhalaisuuteen. Herrigel oli ensimmäisiä kyūdōhon tutustuneita eurooppalaisia. Sattumalta Awa, luonnonlahjakkuus ampujana, sai jonkinlaisen uskonnollisen ilmestyksen perustaen oman, uskonnollissävytteisen jousiammuntaorganisaationsa, jolla ei kuitenkaan ollut yhteyttä zen-buddhalaisuuteen. Herrigelin kirja perustuu [[Yamada Shōji\|'''Yamada Shōjin''']] mukaan suurelta osin väärinkäsityksiin, jotka syntyivät Awan ja Herrigelin yhteisen kielen puutteesta, Awan erikoisesta ja sekavasta persoonallisuudesta sekä Herrigelin nimenomaisesta pyrkimyksestä hakea ja löytää zen jo lähtiessään Japaniin.<ref>Yamada Shōji, [http://www.thezensite.com/ZenEssays/CriticalZen/The_Myth_of_Zen_in_the_Art_of_Archery.pdf The Myth of Zen in the Art of Archery], Japanese Journal of Religious Studies 2001 28/1–2</ref> Mielenkiintoista on, että Herrigelin kirja on käännetty myös japaniksi, ja se on vaikuttanut sielläkin käsityksiin kyūdōsta. Kyūdōta, kuten mitä tahansa muutakin, voi harjoittaa meditatiivisesti, ja se sopiikin tähän erinomaisesti vaatiessaan herpaantumatonta keskittymistä. Kyūdōta harjoitetaan kuitenkin pääasiassa urheiluna muiden budolajien tapaan. Se on teknisessä vaikeudessaan erinomaista kehon ja mielen hallinnan opetusta. Rivi 30 ⟶ 33: Kyūdō-ampuja pitää jousta aina vasemmassa kädessään. Tämä, kuten useat muutkin säännöt, ovat peräisin keskiaikaisilta taistelukentiltä. Onhan luonnollista, että rivissä kaikki ampujat ovat samoin päin. Ampuminen tapahtuu aina samalla tavalla, ja se on jaettu kahdeksaan vaiheeseen(''hassetsu''). Nämä ovat * ''Ashibumi'', jalkojen asetus, ampuja asettuu ampumalinjalle (''shai'') asettaen jalkansa puolen vartalonmitan päähän toisistaan, jalkaterät noin 60° kulmaan. Varpaankärjet ovat linjalla maalitauluun nähden, ampuja tähtää ikään kuin varpaillaan. * ''Dōzukuri'', vartalon asennon hakeminen. Kyūdōssa tasapaino on tärkeää, vartalon tulee olla symmetrinen ja suora. * ''Yugamae'', valmistautuminen ammuntaan. Oikea käsi tarttuu jänteeseen (''torikake''), vasen käsi muodostaa ampumisotteen jousen kahvalla (''tenouchi'') ja ampuja suuntaa katseensa maalitauluun (''monomi''). Rivi 38 ⟶ 41: * ''San bun no ni''. Ulosvedon aikana pysähdytään hetkeksi kulmakarvojen kohdalle (''Heki Ryūssa''). Jousen avaaminen jatketaan. * ''Tsumeai'', täysi veto, nuoli osoittaa keskelle taulua, jänne koskettaa rintaa ja nuoli poskea. * ''Nobiai'', venyttäminen. Lisätään voimaa ja vääntöä. Vetoa tulee lisää ehkä ~~10–15~~10–15 mm. * ''Yagoro'', hetki ennen laukaisua, jossa voima jännitetään äärimmilleen Kaikki nämä ovat eri tapoja kuvata voiman kasvattamista ja suuntaamista kehossa. * ''Hanare'', laukaus. Hanaressa jousi kiertyy kädessä ampujan työntäessä vasemman peukalonhankansa ns. tsunomipisteellä jousen oikeaa reunaa kohti maalitaulua (''Tsunomi no hataraki''), samalla vääntäen ja kiertäen jousta sekä pituusakselinsa että käden pituusakselin suuntaisesti. * ''Zanshin'', tajunnan palaaminen, pysähtynyt muoto. Jälkitila, jossa ampuja on ensin yhä jännittynyt, hänen asentonsa on laukauksessa vapautuneiden voimien seurausta. Vaativan ammuntatekniikan opettelu on aikaavievää. Harjoittelu aloitetaan ''gomuyumilla'', jousen kahvaosalla, johon on kiinnitetty kuminauha. Tämän laitteen avulla opetellaan tekniikan alkeet turvallisesti, ennen kuin voidaan aloittaa jousen käsittely. Ammuntatekniikan alkeiden opettelu näin on tärkeää, koska muuten jänne saattaisi vahingoittaa ampujaa. Tämä vaihe kestää yleensä muutaman kuukauden, jonka jälkeen seuraa ''karabiki'', harjoittelu tyhjällä jousella ilman nuolta ja käsinettä. Tämän lyhyen vaiheen tarkoituksena on totuttaa ampuja jouseen, antaa lihaksille oikeanlainen tuntuma. Vähitellen otetaan mukaan nuoli ja käsine, yritetään laukaisua verkkoon, kokeillaan, miten nuoli irtoaa laukaisussa. Ennen kuin ampuja on valmis ampumaan täyttä matkaa, on hänen vielä hiottava taitojaan ''makiwaran'' edessä. ''Makiwara'' on telineellä seisova tiukkaan kääritty olkirulla, johon ammutaan noin kahden metrin etäisyydeltä. Vasta, kun ampuminen ''makiwaraan'' sujuu vaikeuksitta, ampuja on valmis siirtymään täyden matkan ammuntaan. On huomattava, että yhden senttimetrin poikkeama nuolen paikassa ''makiwarassa'' vastaa noin puolta metriä maalitaulussa. Täyttä matkaa aloittelija on valmis ampumaan vajaan vuoden kuluttua aloittamisestaan. Maalitaulu (''mato'') on halkaisijaltaan 36 cm, ja etäisyys siihen on 28 metriä. Maalitaulu on paperia, joka on pingotettu puiseen kehään. Oikealla dojolla maalitaulut nojaavat hiekkavalliin, urheiluhalleissa ammuttaessa käytetään synteettistä taustamateriaalia ja taustaverkkoja. Voidaan myös ampua 60 m:n matkalta halkaisijaltaan metriseen tauluun (''enteki''). Kilpailuissa ei ole sarjoja, vaan miehet ja naiset kilpailevat samassa sarjassa. Kilpailussa on tavallisesti kaksi osaa, tyylikilpailu ja finaali. Tyylikilpailusta 10 parasta osallistuvat finaaliin, jossa vain osumat lasketaan. Kilpailuja on niin yksilökilpailuja kuin joukkuekilpailuja. Lajissa käydään SM-, EM- ja MM-mittelöitä. == Välineet == === Jousi === Rivi 58 ⟶ 64: === Nuolet === Nuolet (''ya''), joiden materiaali myös on perinteisesti ollut bambu, valmistetaan nykyään useimmiten alumiiniputkesta.<ref> Kyudo - Japanilainen jousiammunta, sivut 21-22. Porin Julmapaino 2. painos, 2001</ref> Nuolet ovat huomattavan pitkät johtuen ammuntatekniikasta, jossa nuoli vedetään pitkin poskea korvan taakse saakka. Ampujan nuolten pituus on jousen tapaan riippuvainen hänen vetopituudestaan. Nuolten pituus saadaan lisäämällä tähän matkaan noin kämmenenleveys. Nuolissa käytetään linnunsulkia ja ne ammutaan yleensä pareittain, jolloin eri suuntiin kaartuvat sulat muodostavat nuoliparin (''haya'' ja ''otoya''). Nuolet asetetaan jousen oikealle puolelle. Nuolten kärjet vaihtelevat tarkoituksen, kuten käytetyn maalitaulun mukaan. Seremonioissa voidaan käyttää erityisiä viheltäviä nuolia. === Käsine === Rivi 75 ⟶ 81: Kyūdōssa on käytössä samanlainen vyöarvojärjestelmä kuin muissakin perinteisissä budolajeissa, mutta arvot eivät näy mitenkään ulospäin. Kyū-arvot viidennestä ensimmäiseen vastaavat ”värillisiä vöitä”, dan-arvot ensimmäisestä kymmenenteen mustia vöitä. == Kyūdō Suomessa == : ''Pääartikkeli: [[Kyūdō Suomessa]]'' Kyūdōn harrastajia on Suomessa joitakin kymmeniä, Euroopassa ja Amerikassa muutama tuhat ja Japanissa puolisen miljoonaa. Suomessa toimii Suomen kyudoliitto, vanhimmat seurat ovat Porvoossa (''Yosaiki'') ja Helsingissä (''Hikari''). Suomalaisen kyūdōn kummisetänä on toiminut '''Feliks Hoff''', joka on saanut oppinsa ''Heki-ryū Insai-ha'' -koulukunnan mestarilta [[Genshirō Inagaki\|'''Genshirō Inagakilta''']], joka levitti 1960-luvulta alkaen kyūdōta Euroopassa, opettaen kursseilla pääasiassa Saksassa, Italiassa ja Suomessa. == Lähteet == === Lähdeviittaukset === {{Viitteet}} === Kirjallisuuslähteet === * {{Kirjaviite\| Tekijä=Donn F. Draeger \| Nimeke= Modern Bujutsu & Budo, vol. 3 \| Julkaisija= Weatherhill \| Vuosi=1974 \| Tunniste=ISBN 0-8348-0351-8 (nid.)}} * {{Kirjaviite\| Tekijä=Timo Reenpää (päätoimittaja) \| Nimeke=BU - Samurain ammatti / Hashi 20/1998 \| Julkaisija= Hashi (silta) ; Japanilaisen Kulttuurin Ystävät ry \| Vuosi=1998 \| Tunniste=ISBN 951-98012-1-9 (nid.)}} * {{Kirjaviite\| Tekijä=Oscar Ratti, Adele Westbrook \| Nimeke= Secrets of the Samurai , A Survey of the Martial Arts of Feudal Japan \| Julkaisija= Castle Books \| Vuosi=1973 \| Tunniste=ISBN 0-7858-1073-0 (sid.)}} * {{Kirjaviite \| Tekijä=Bagge Leif \| Nimike=Kyudo - Japanilainen jousiammunta \| Julkaisija=Porvoon Julmapaino \| Vuosi=2001, 2. painos \| Tunniste=ISBN 951-98366-0-8}} Rivi 91 ⟶ 106: {{DEFAULTSORT:Kyudo}} [[Luokka:Japanilainen kulttuuri]] [[Luokka:Jousiammunta]]

Ero sivun ”Kyūdō” versioiden välillä