Ero sivun ”Ohjus” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→Ohjusten ohjausmekanismit: ei varmaan 70-luvun jälkeen |
pEi muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 52:
Varhaisimmat komento-ohjatut [[Panssarintorjuntaohjus|panssaritorjuntaohjukset]] (= PST-ohjus) perustuivat ampujan ohjaukseen ja ohjauskomentojen välittämiseen ohjukselle sen perästä kelalta purkautuvaa johtoa pitkin. Myöhemmät PST-ohjukset perustuvat optiseen kuituun ja radio-yhteyksiin, esimerkkinä amerikkalainen TOW 2A/2B ja TOW-RF. Venäläinen Kornet-E puolestaan on säteenseuraaja eli se tarkkailee pyrstönsä ilmaisimella [[laser]]-säteen voimakkuutta pyrkien linjaan sen kanssa. Amerikkalainen helikopterista laukaistava Hellfire hakeutuu kohteesta heijastuvaan laser-säteilyyn. Sekä venäläiset että amerikkalaiset ovat ottaneet palveluskäyttöön myös [[tutka|tutkan]] säteilyyn hakeutuvia PST-ohjuksia, mutta niiden kalleuden vuoksi ne ovat muualla epäsuosiossa. Uusimmat PST-ohjukset ovat "epäsuoria" eli ne voivat lukittua maaliinsa vasta laukaisun jälkeen, tällöin laukaisupaikan ei tarvitse olla näköyhteydessä kohteeseen. Esimerkkinä [[Falklandin sota|Falklandin sodassa]] tehty koe, jossa brittisotilaat valaisivat kannettavilla laser-laitteilla maalia, johon [[Harrier]]-hävittäjästä laukaistu ohjus hakeutui.
Ilmataistelu- (AAM, air-to-air missile) ja ilmatorjuntaohjuksissa (SAM, surface-to-air missile) on käytetty kohteen löytämiseen siitä lähtevää [[lämpösäteily]]ä tai tutkaohjausta. Lämpösäteilyä eli infrapunasäteilyä maalin seurannassa käyttäviä
Risteilyohjuksissa voidaan käyttää maalin löytämiseen inertiapaikannusta, hahmon- tai maastontunnistusta tai satelliittipaikannusta. Esimerkkinä amerikkalainen [[Tomahawk]]. Risteilyohjusten etuna on tarkkuus ja heikkoutena pieni taistelukärki sekä kallis hankintahinta.
| |||