Ero sivun ”Muinaisnorja” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 13:
Vanhimmat muistiinpanot muinaisnorjaksi on tehty '[[nuorempi futhark]]' -[[riimukirjoitus|riimukirjoituksella]] 800-luvulla, viimeisimmät tekstit riimukirjaimin on tehty 1300-luvulla. 1100-luvulta lähtien muinaisnorjaa kirjoitettiin myös latinalaisilla aakkosilla. Tunnetuimmat ja laajimmat tekstit muinaisnorjaksi ovatkin latinalaisilla kirjaimilla kirjoitetut kaksi [[Edda]]a ja [[saaga]]t, [[Islanti|Islannin]] keskiaikainen kirjallisuus. Islantilaisen 900-luvulta peräisin olevan [[Grágás]]-lakikokoelman mukaan islantilaiset, norjalaiset, ruotsalaiset ja tanskalaiset puhuivat samaa kieltä, josta käytettiin nimitystä ''dǫnsk tunga''. Itämurteitten puhujat Ruotsissa ja Tanskassa saattoivat kutsua kieltä nimellä ''dansk tunga'' tai ''norrønt mál''.
 
Norjassa muinaisnorjan kielellinen jatkumo käytännössä sammui 1350-luvun ruttoon, jolloin itäiset skandinaaviset kielet, lähinnä esitanska, saivat siellä ylivallan. Islannissa muinaisnorja kehittyi pikkuhiljaa [[islannin kieli|nykyislanniksi]] ja [[Britteinsaaret|Britteinsaarilla]] muinaisnorja sekoittui yhdeksi [[englannin kieli|englannin]] ainesosista. Myös [[kelttiläiset kielet]] muun muassa [[gaelin kieli|gaeli]], [[iiri]] ja [[kymri]] ovat saaneet vaikutteita muinaisnorjasta ja päinvastoin. Muita muinaisnorjasta osittain polveutuvia kieliä ovat muun muassa [[Färsaaret|Färsaarten]] [[fääri]] ja [[Orkneysaaret|Orkneysaarten]] ja [[Shetlandsaaret|Shetlanninsaarten]] sammunut [[norni]]. Itäinen muinaisskandinaavi muuntui esiruotsiksi ja esitanskaksi, joiden erottautumisen katsotaan olleen merkittävää 1200-luvun Västgötalagen-lakikokoelman kirjoittamisesta lähtien.
 
Muinaisnorjasta polveutuivat sittemmin nykyiset skandinaaviset kielet [[islannin kieli|islanti]], [[fäärin kieli|fääri]], [[norjan kieli|norja]], [[ruotsin kieli|ruotsi]] ja [[tanskan kieli|tanska]]. Vaikka norja, tanska ja ruotsi muistuttavat kaikista vähiten muinaisnorjaa, kykenevät niiden puhujat helposti ymmärtämään toisiaan vielä tänäkin päivänä. Tähän on vaikuttanut paljonkin niiden suuri keskinäinen vaikutus, ja esimerkiksi nykyinen norjan kirjakieli on menettänyt paljon vanhoja läntisen muinaisnorjan piirteitään ja pohjautuu itäiseen muinaisnorjaan pohjautuvaan tanskan kirjakieleen. Fäärin kielellä on paljon samankaltaisuutta muinaisnorjan kanssa, mutta siinäkin on paljon tanskan ja norjan sekä kelttiläisten kielten vaikutusta.
 
Nykykielistä islanti muistuttaa eniten muinaisnorjaa. Islannin ortografia eli kirjoitustapa pohjautuu muinaisnorjan kirjoitustapaan, ja vielä nykyislanninkin puhujat kykenevät ymmärtämään kirjoitettua muinaisnorjaa. Suurimmat erot ovat sanojen kirjoitustavassa ja sanajärjestyksessä. Sanojen ääntäminen on kuitenkin ajan kuluessa muuttunut yhtä paljon kuin muissakin skandinaavisissa kielissä.
 
Usein puhutaan "mannerskandinaavista" (Continental Scandinavian) erotuksena "saariskandinaavista" (Insular Scandinavian). Edelliseen kuuluvat ruotsin ja tanskan kielet, jälkimmäiseen norjan, fäärin ja islannin kielet.
 
==Aiheesta muualla==