Ero sivun ”Pekka Pöyry” versioiden välillä

Pöyry kiinnostui [[jazz]]-musiikista kouluiässä ja ryhtyi opiskelemaan [[viulu]]n- ja [[klarinetti|klarinetin]] soittoa. Pääinstrumentiksi vakiintui kuitenkin [[saksofoni|alttosaksofoni]] [[Charlie Parker]]in innoittamana. Lisäksi hän soitti [[huilu]]a ja sopraanosaksofonia.<ref name="Lehtonen/468">Lehtonen 1983, s.468.</ref> Lisäksi hän soitti [[huilu]]a ja sopraanosaksofonia.

Valmistuttuaan [[oikeustieteen kandidaatti|oikeustieteen kandidaatiksi]] vuonna [[1966]], päätti Pöyry ryhtyä ammattimuusikoksi. Samana vuonna hän edusti Yleisradiota EBU:n konsertissa [[Lontoo]]ssa.<ref name="Lehtonen/468">Lehtonen 1983, s.468.</ref> 1960-luvun puolivälissä hänellä oli oma kvartettinsa yhdessä pianisti [[Eero Ojanen (muusikko)|Eero Ojasen]], basisti [[Teppo Hauta-aho]]n ja rumpali [[Reino Laine]]en kanssa. Vuoden 1966 [[Pori Jazz|Porin jazzfestivaalien]] jälkeen yhtyeeseen liittyi laulajaksi norjalais-suomalainen Pia Skaar. Toukokuussa [[1967]] Pöyry esiintyi [[Erik Lindström]]in kvintetin riveissä [[Tallinna]]n jazzfestivaaleilla, ja samana vuonna hän liittyi [[Kirka]]n taustayhtyeeseen, [[The Islanders]]iin.<ref name="Lehtonen/468">Lehtonen 1983, s.468.</ref>

Vuonna [[1975]] Pöyry kiersi Pohjois-Eurooppaa Nordjazz-kvintetin kanssa ja myöhemmin hän liittyi [[Heikki Sarmanto|Heikki Sarmannon]] orkesteriin. Tästä orkesterista kehittyi myöhemmin [[UMO Jazz Orchestra]], jossa Pöyryllä oli merkittävä rooli.<ref name="Lehtonen/468">Lehtonen 1983, s.468.</ref> UMO:n riveissä Pöyry esiintyi muun muassa [[Ljubljana]]n festivaaleilla silloisessa [[Jugoslavian sosialistinen liittotasavalta|Jugoslaviassa]] vuonna [[1976]]. Konsertteja oli myös [[Puola]]ssa, [[Tšekkoslovakia]]ssa, [[Kuuba]]ssa, [[Neuvostoliitto|Neuvostoliitossa]], [[Englanti|Englannissa]] ja [[Yhdysvallat|Yhdysvalloissa]] yhdessä muiden yhtyeiden kanssa.<ref name="Lehtonen/468">Lehtonen 1983, s.468.</ref> 1970-luvun lopulla hän soitti muun muassa Taurus, Middle-Eart Band ja Conjunto Baron -yhtyeissä.<ref name="Lehtonen/468">Lehtonen 1983, s.468.</ref>