Ero sivun ”Vokaalisointu” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
KLS (keskustelu | muokkaukset) Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 1:
'''Vokaalisointu''' eli '''vokaaliharmonia''' on joillekin kielille ominainen [[fonotaksi|fonotaktinen]] sääntö. Se rajoittaa saman sanan sisällä käytettyjä [[vokaali|vokaaleja]]. Esimerkiksi [[suomen kieli|suomen kielessä]] missään kielen omakantaisessa, yhdistämättömässä sanassa ei esiinny sekä etu- /y,ö,ä/ että takavokaaleja /a,o,u/, vaan sanat ovat joko ''etuvokaalisia'' tai ''takavokaalisia''. Kuitenkin /i/ ja /e/ ovat vokaalisoinnun kannalta neutraaleja ja voivat esiintyä sekä etu- että takavokaalisissa sanoissa, vaikka ne [[fonetiikka|foneettisesti]] kuuluvat etuvokaaleihin. E ääntyy takavokaalisissa sanoissa taempana kuin etuvokaalisissa (esimerkiksi sanassa ''kera'' on takaisempi e-vokaali kuin sanassa ''kerä'')<ref>Otavan ison tietosanakirjan artikkeli E.</ref>.
Vokaalisointu ilmenee suomessa myös [[johdos|johdoksissa]] ja sanojen [[taivutus (kielioppi)|taivutuksessa]]. Niinpä esimerkiksi taivutuspäätteillä, joissa esiintyy jokin sointuun vaikuttava vokaali, on yleensä kaksi muotoa (esimerkiksi suomen -lla, -llä), jotta pääte voi mukautua pääsanaansa. Jos sanassa on vain neutraaleja vokaaleja (''e, i''), käytetään etuvokaalisia taivutuspäätteitä (poikkeuksena kuitenkin sanojen ''[[meri]]'' ja ''[[veri]]'' [[partitiivi]]muodot ''merta'' ja ''verta'').).<ref name=kotus>http://www.kotus.fi/?s=1309</ref> Vokaalisointu pyrkii helpottamaan ääntämistä. [[Yhdyssana|Yhdyssanoissa]] pääte määräytyy sanan viimeisen osan mukaan.
| |||