Ero sivun ”Barenaked Ladies” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p w
GEbot (keskustelu | muokkaukset)
p typot, kosmeettisia muutoksia, typos fixed: show'ta → show’ta using AWB
Rivi 1:
[[Kuva:Barenaked_Ladies_miming_golfBarenaked Ladies miming golf.jpg|thumb|Barenaked Ladies|right]]
'''Barenaked Ladies''' (usein lyhennetty '''BNL''' tai toisinaan '''BnL''') on [[kanada]]lainen [[vaihtoehtorock]] -yhtye, jonka tällä hetkellä muodostavat [[Jim Creeggan]], [[Kevin Hearn]], [[Steven Page]], [[Ed Robertson]] ja [[Tyler Stewart]]. Yhtyeeseen kuului myös ennen Jimin veli [[Andy Creeggan]]. Yhtyeen syntypaikka on [[Scarborough (Ontario)|Scarborough]], [[Ontario]].
Barenaked Ladiesin tunnetuimpia kappaleita ovat "One Week", "Pinch Me", "If I Had $1000000" ja "Brian Wilson". Yhtyeen tavaramerkkejä esiintyessään ovat humoristinen kiusoittelu laulujen välillä ja improvisoidut "rap-biisit" ja laulut.
Rivi 6:
Barenaked Ladies oli aluksi Ed Robertsonin ja Steven Pagen duo. Molemmat kävivät Churchill Heights -nimistä koulua Robertsonin ollessa vasta neljännellä luokalla (Page kävi viidennettä luokkaa). He eivät olleet ystäviä ennen kuin kohtasivat toisensa [[Peter Gabriel]]in keikalla, [[Harvey's]] -nimisessä ravintolassa. He alkoivat jutella ja huomasivat omaavansa monia yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Heistä tuli ystäviä ja he kävivät yhdessä [[Bob Dylan]]in konsertissa ([[G.E. Smith]]in aikaan). Robertson kuvaili keikkaa kamalaksi ja tylsäksi. He alkoivat viihdyttää toisiaan, esittivät olevansa rock-kriitikkoja ja keksivät kommentteja Dylanin yhtyeestä. He myös miettivät erilaisia yhtyeiden nimiä; joista yksi oli "Barenaked Ladies".
 
Näihin aikoihin Robertsonin oli tarkoitus esiintyä oman [[cover]]-yhtyeensä kanssa eräänlaisessa "yhtyeiden kamppailussa" [[Nathan Phillips Square]]lla. Yhtye kuitenkin hajosi ja unohti esiintymisen. Kun Robertson sai puhelinsoiton (jossa haluttiin saada vahvistus esiintymisestä) viikkoa ennen show'tashow’ta, hän improvisoi ja sanoi yhtyeen nimen muuttuneen ja olevan nykyään "Barenaked Ladies". Tämän jälkeen Robertson soitti ystävälleen Stevenille ja kysyi haluaisiko tämä soittaa hänen kanssaan.
 
Robertson ja Page esiintyivät lokakuun 1. päivänä vuonna 1988, mutta eivät kilpailumielessä. Show meni hyvin ja heidät pyydettiin lämmittelemään tunnettua paikallista yhtyettä nimeltä The Razorbacks tulevana viikonloppuna [[Horseshoe Tavern]]issa. Pojat kuitenkin jättivät sovitut harjoitukset väliin ja improvisoivat keikkasettinsä paikan päällä. Tämä ennakoi tulevaa Barenaked Ladiesin tavaramerkkiä, jonka yhtenä osana on keikalla improvisoidut laulut.
Rivi 29:
 
== Läpimurto Yhdysvalloissa ==
Pojat olivat oikeassa, sillä heidän seuraava, vuonna 1998 julkaistusta albumista [[Stunt]]ista tuli (ja tulee pysymään) heidän suurin menestys. Kun albumi julkaistiin, Kevin Hearnille todettiin [[leukemia]]. Lopulta hänelle tehtiin luuydinsiirto ja hän vietti useita kuukausia Toronton sairaalassa toipumassa. Tällä välin koskettimissa tuurasivat [[Chris Brown]] ja Greg Kurstin. Hearnin toivuttua yhtyettä pyydettiin soittamaan TV-yhtiö [[FOX]]in Tv-sarjan [[Kukkulan kuningas |King of The Hill]]in soundtrackilla. Barenaked Ladies nauhoitti myös tunnarin PBS:sän lastenohjelmalle nimeltä [[Seven Little Monsters]].
 
[[Maroon]] ilmestyi vuonna 2000, jokseenkin vähemmällä suosiolla kuin Stunt. Vuonna 2001 yhtye julkaisi kokoelma-albumin nimeltä: [[Disc One: All Their Greatest Hits 1991 - 2001]]. Kokoelma sisältää 15 singleä.