Ero sivun ”Suprajohde” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Botti lisäsi: el:Υπεραγωγιμότητα |
|||
Rivi 21:
Samana vuonna [[1962]] [[Brian Josephson]] laati teorian, jonka mukaan kahden suprajohteen välissä olevan ohuen [[eriste]]kerroksen läpi voi kulkea sähkövirta suprajohtavasti. Tähän [[Josephsonin ilmiö]]ön perustuu myöhemmin kehitetty hyvin heikkojen magneettikenttien mittauksiin soveltuva [[SQUID]]-laite (''Superconducting Quantum Interference Device'').
Vuonna [[1986]] löydettiin ensimmäinen [[korkean lämpötilan suprajohde]]. Sen kriittinen lämpötila oli 39 K.{{lähde}} Korkean lämpötilan suprajohteiden toimintaa ei osattu varmuudella selittää BCS-teorialla. Ensimmäisestä [[keraami]]sesta korkean lämpötilan suprajohteesta kehitettiin edelleen toinen keraaminen suprajohde, nimeltään [[YBCO]] (''[[Yttrium]]-[[barium]]-[[kupari]][[oksidi]]'', YBa<sub>2</sub>Cu<sub>3</sub>O<sub>7</sub>), jonka kriittinen lämpötila on 92 K. Suhteellisen korkea kriittinen lämpötila mahdollistaa aineen käytön suprajohteena [[nestetyppi|nestetypellä]] jäähdytettynä. Nestetyppi on huomattavan paljon helpompaa käsitellä ja
Vuoteen 2007 mennessä korkein saavutettu kriittinen lämpötila on 133 K, johon päästiin vuonna 1994 Hg<sub>0.8</sub>Pb<sub>0.2</sub>Ba<sub>2</sub>Ca<sub>2</sub>Cu<sub>3</sub>O<sub>x</sub>-yhdisteellä. Samana vuonna päästiin myös transitiolämpötilaan 164 K, mutta se oli 30 GPa paineessa. <ref>Poole Jr, CP et al.: "Superconductivity", sivu 24. Toinen painos, Academic Press, 2007</ref>
| |||