Ero sivun ”Mortification” versioiden välillä

Mortificationin musiikkityylin vaihtaminen [[death metal]]in ja [[grindcore]]n suosion huippukaudella, jolloin yhtyeet kuten [[Carcass]], [[Morbid Angel]], [[Napalm Death]] ja [[Bolt Thrower]] olivat kovassa nousussa, oli niin sanotusti osunut kultasuoneen: debyyttialbumi myi hyvin ja he niittivät mainetta ahkeralla keikkailulla. Vuonna [[1992]] yhtye kiinnitti jopa [[saksa]]laisen ''[[Nuclear Blast Records]]'' -[[levy-yhtiö]]n huomion, jonka tallissa oli joitain aikansa nimekkäimpiä ja menestyneimpiä [[death metal]] -yhtyeitä, huomion ja Mortificationille kirjoitettiin levytyssopimus. Hiottuaan uutta raskaampaa kappalemateriaaliaan Mortification meni studioon äänittämään uransa äärimmäisimmän albuminsa, ''[[Scrolls of the Megilloth]]in'' ([[1992]]). Sen äänimaailma on [[dropped D]] -vireisen raskas, brutaali ja nopea mutta sisältää myös pari [[doom metal]] -vivahteista kappaletta. [[Steve Rowe]]n hyvin matalia, niin kutsuttuja. "[[grindcore|grind]] [[baritoni]]" -vokaaleja albumilla pitävät monet vaikuttavina. Albumi oli menestys ja monet pitävät sitä [[death metal]]in klassikkona sekä australialaisen metallimusiikin merkkiteoksena. <ref name="Metal_scrolls">[http://www.metal-observer.com/articles.php?lid=1&sid=1&id=9870 Chris Kraemer, Mortification: Scrolls of the Megilloth, The Metal Observer] {{en}}. Luettu 19. huhtikuuta 2007.</ref> ''[[Scrolls of the Megilloth]]ista'' kehkeytyi niin arvostettu ja jopa "mestariteoksena" pidetty albumi, että yhtye ei koskaan päässyt siitä taakasta kuinka heidän myöhempiä julkaisujaan verrattaisiin aina tuohon albumiin.<ref>[http://nolifetilmetal.com/morthist.html Scott Waters, Mortification History, No life 'til Metal] {{en}}. Luettu 18. huhtikuuta 2007.</ref>