Ero sivun ”Aateli” versioiden välillä

Ruotsissa aatelissääty alkoi muodostua kuningas [[Maunu Ladonlukko|Maunu Ladonlukon]] antamasta [[Alsnön sääntö|Alsnön säännöstä]] ([[1279]]/80), joka myönsi henkilökohtaisen [[rälssi]]n eli [[vero]]vapauden niille, jotka suorittivat ratsupalvelusta. Näitä nimitettiin vapaamiehiksi eli rälssimiehiksi (ru. frälsemän). Tätä [[Ruotsi]]n ja Suomen vanhinta aatelia on myöhempinä vuosisatoina kutsuttu nimellä ''"uradeln"'' tai ''"självadeln"'' – sen edustajilla ei välttämättä ollut nimityskirjettä, vaan asema perustui ratsupalveluun ja ratsumiehen haarniskan, varusteiden ja aseiden kustantamiseen. Nämä varusteet olivat keskiajalla arvokkaita, joten vain harvalla oli varaa tällaiseen. Keskiaikainen rälssiasema oli lähtökohtaisesti henkilökohtainen eikä periytyvä, joskin käytännössä monet suvut kuuluivat rälssiin sukupolvesta toiseen. Jo 1300-luvulla tunnustettiin Ruotissa/Suomessa rälssiaseman periytyminen. Aateli-sanaa keskiajan Ruotsissa ei vielä juuri käytetty.<ref name="Vähäkangas">Tapio Vähäkangas: [http://www.genealogia.org/paivat/hki2000/ilta15cs.htm Suomen rälssisuvut]</ref>.

Käytäntö jatkui Ruotsissa tällaisena aina 1400-luvulle, jolloin [[Sten Sture vanhempi]] ja tämän seuraajat alkoivat jakaa ''"nimitys- eli rälssikirjeitä''", yleensä jonkin palveluksen johdosta. SilloinSaksankielestä syntyilainattu ryhmä, jota on sittemmin kutsuttu ''"kirje- tai diplomiaateliksi"'' sekä ''"virka-aateliksi"'' . Tästä syystä ''"[[Uradel]]"'' ja ''"diplomadel"'' erityivät vähitellen toisistaan ja kilpailivat toistaan vastaan. Aateliaateli-käsite tuli Ruotsissa käyttöön vaasta 1500-luvulla.<ref name="Vähäkangas" />