Ero sivun ”The Byrds” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
→Historia: laajennusta |
||
Rivi 37:
== Historia ==
===Perustaminen===
[[Roger McGuinn]] näki [[The Beatles]]in esiintyvän [[Ed Sullivan Show]]'ssa 9. helmikuuta 1964. Hän ihastui [[George Harrison]]in 12-kieliseen [[Rickenbacker]] -sähkökitaraan ja päätti hankkia välittömästi itselleen samanlaisen.<ref name="Nyman/194-195">Nyman 2009, s.194-195.</ref> Folkmuusikkona ja lauluntekijänä jonkin verran mainetta saavuttanut [[Gene Clark]] näki McGuinnin esittävän Troubadour -klubilla The Beatlesin kappaleen "[[I Want to Hold Your Hand]]" ja ehdotti tälle yhteistyötä. [[David Crosby]] teki McGuinnin suuntaan seuraavana päivänä samantyyppisiä uteluja. Crosby oli soittanut orkesterinjohtaja [[Les Baxter]]in perustamassa folkryhmässä The Les Baxter's Balladeers. Tämä meriitti ei tehnyt McGuinniin suurempaa vaikutusta, mutta kuultuaan, että Crosbyn ystävällä Jim Dicksonilla oli oma studio, hänet otettiin mukaan ryhmään, joka sai nimekseen The Jet Sets.<ref name="Nyman/186-187">Nyman 2009, s.186-187.</ref>
Ensimmäinen single, The Beatles -vaikutteinen "Please Let Me Love You", julkaistiin [[Elektra Records]]in toimesta kesällä 1964. Elektran johtaja [[Jac Holzman]] ei pitänyt yhtyeen nimestä, joten hän julkaisi singlen nimellä The Beefeaters. Kappaleen äänitykseen osallistui kaksi maineikasta studiomuusikkoa; basisti [[Ray Pohlman]] sekä rumpali [[Earl Palmer]]. Laulun menestys jäi kuitenkin heikoksi.<ref name="Nyman/186-187">Nyman 2009, s.186-187.</ref> Tässä vaiheessa basistiksi tuli [[bluegrass]]-kitaristi ja [[mandoliini]]n soittaja [[Chris Hillman]], joka suostui hankkimaan 40 dollaria maksaneen japanilaisen bassokitaran. Lahjakkaana muusikkona hän oppi soittamaan sitä hyvinkin pian. Rumpaliksi valittiin [[Michael Clark]], vaikka tällä ei ollut juurikaan meriittejä rumpujen soitosta. David Crosby oli nähnyt tämän soittavan [[congarummut|congarumpuja]] eräässä tilaisuudessa, mutta suurimman vaikutuksen Clarke oli tehnyt Crosbyyn visuaalisesti. Valmiin kokoonpanon nimeksi otettiin The Byrds.<ref name="Nyman/188">Nyman 2009, s.188.</ref>
Yhtyeen läpimurroksi muodostui huhtikuussa 1965 julkaistu folkrock-versio [[Bob Dylan]]in kappaleesta "[[Mr. Tambourine Man]]", joka nousi listaykköseksi sekä Yhdysvalloissa että Britanniassa.<ref name="Nyman/103">Nyman 1979, s.103.</ref> Tämä oli onnenpotku myös Dylanille, sillä singlen menestys esitteli hänen tuotantoaan laajemmalle yleisölle kuin hänen omat julkaisunsa.<ref name="Nyman/103">Nyman 1979, s.103.</ref> Pian julkaistiin myös debyyttialbumi ''[[Mr. Tambourine Man (albumi)|Mr. Tambourine Man]]'', jolla yhtye yhdisteli erityisesti [[The Beatles]]in ja Bob Dylanin musiikkia. Vielä samana vuonna he julkaisivat musiikillisesti samankaltaisen albumin ''[[Turn! Turn! Turn!]]''. Nämä kaksi ensimmäistä albumia loivat The Byrdsin tavaramerkin; [[Roger McGuinn]]in 12-kielisen [[Rickenbacker]] -sähkökitaran luoman "helisevän" äänimaailman sekä melodiset lauluosuudet. ▼
===Nousu menestykseen===
▲Yhtyeen läpimurroksi muodostui huhtikuussa 1965 julkaistu ensimmäinen single, folkrock-versio [[Bob Dylan]]in kappaleesta "[[Mr. Tambourine Man]]"
Seuraava Byrds-albumi ''[[Fifth Dimension]]'', vuonna 1966, uudisti yhtyettä [[psykedeelinen rock|psykedeelisen rockin]] suuntaan ja se luetaankin nykyään kyseisen musiikinlajin uranuurtajien ja klassikoiden joukkoon. The Byrds itse käytti uudesta sähköisemmästä tyylistään nimitystä ''space rock''.<ref name="Nyman/105">Nyman 1979, s.105.</ref> Huomattavaa on että albumin kappale, singlenäkin julkaistu "[[Eight Miles High]]" oli ensimmäisiä psykedeelisen rockin kappaleita. Byrds menetti varman suuren hitin, kun radioasemat lopettivat kappaleen soittamisen väittäen sen sisältävän viittauksia huumausaineisiin.<ref name="Nyman/194-195">Nyman 2009, s.194-195.</ref> Kaikesta huolimatta "Eight Miles High" on yhtyeen suurimpia klassikoita.
Rivi 45 ⟶ 49:
Psykedeelistä linjaa jatkoi seuraava albumi ''[[Younger Than Yesterday]]'' vuonna 1967, jossa oli jo kuultavissa ensimmäisiä vaikutteita [[country rock]]ista. Samana vuonna 1967 ilmestyi myös mainiosti menestynyt kokoelma-albumi ''[[The Byrds' Greatest Hits]]''.
Seuraavalla albumilla ''[[The Notorious Byrd Brothers]]'' (1968) oli myös [[country]]-tyylisiä vaikutteita, mutta jatkoi silti psykedeelistä linjaa. Tältä levyltä luultavasti tunnetuin kappale oli "Wasn't Born to Follow", joka soi elokuvassa ''[[Easy Rider]]''. Lopullinen muutos tapahtui vuonna 1968, jolloin yhtyeen pitkäaikainen jäsen
Vuonna 1969 julkaistiin seuraava albumi ''[[Dr. Byrds & Mr. Hyde]]''. Kokoonpano oli muuttunut suuresti, alkuperäisjäsenistä mukana oli ainoastaan yhtyeen keulahahmo, [[Roger McGuinn]] (aiemmin Jim McGuinn). Uusi levy edusti hieman [[rock|rockimpaa]] tyyliä, mutta myös country-vaikutteet olivat tallella. Kitaristi [[Clarence White]] liittyi Byrdsiin ja toi uutta ulottuvuutta yhtyeen soittoon. Kyseisellä levyllä oli myös versio Parsonsin ja McGuinnin kappaleesta ''Drug Store Truck Drivin' Man''. Itse Parsonsin esittämänä kyseinen kappale on ''Gram Parsons & The Shilos'':n live-levyllä vuodelta 1973.
| |||