'''Bentsodiatsepiinit''' ovat laajassa käytössä oleva lääkeryhmä. Niillä on neljä pääasiallista hoitovaikutusta[[hoitovaikutus]]ta: ne lievittävät ahdistuneisuutta, estävät kouristuksia, rentouttavat lihaksia ja alentavat vireystilaa.
Vaikeiden depressioiden[[depressio]]iden, [[mania|manioiden]] tai psykoosien[[psykoosi]]en hoidossa bentsodiatsepiineillä ei ole olennaista osuutta, mutta niitä on laajalti käytetty ahdistuneisuushäiriöihin, unettomuuteen, kouristuksiin sekä lievittämään paniikkikohtauksia. Ne ovat myös tehokas ja turvallinen alkoholivierotukseen liittyvän, henkeä uhkaavan delirium tremensin (eli [[juoppohulluus]]) hoito.
Rivi 7:
=== Bentsodiatsepiinejä ===
Käytössä olevia bentsoadiatsepiinejä ovat (suluissa olevien kauppanimien lisäksi myydään muillakin kauppanimillä):
* [[alpratsolaami]] (Xanor®)
* [[diatsepaami]] (Diapam®)
Rivi 25 ⟶ 27:
=== Haitat ===
Bentsodiatsepiinit markkinoitiin 1960-luvulla hyvin turvallisina lääkkeinä, mutta nopeasti kävi ilmi, että osa potilaista tulee niistä vakavastikin riippuvaisiksi. Liian suurina annoksina tai yhdessä alkoholin[[alkoholi]]n kanssa ne voivat aiheuttaa rajun päihtymyksen ja lisäksi ns. paradoksaalisia reaktioita kuten aggressioita, estottomuutta ja kiihtymystä. Monelle keskeisemmälle psyykenlääkkeelle ominaiset kiusalliset subjektiiviset sivuvaikutukset ovat bentsodiatsepiineilla hyvin vähäiset, ja lisäongelman muodostaa se, että potilas ei välttämättä huomaa lääkkeen aiheuttamia haittoja suorituskyvylleen. Niitä on näiden ominaisuuksiensa vuoksi kutsuttu ”liian hyviksi lääkkeiksi”, mikä kuitenkin viittaa ainoastaan ahdistuneen potilaan kokemaan erinomaiseen vasteeseen, ei objektiivisesti arvioituun ennusteen paranemiseen tai käytön mielekkyyteen kaikkien ahdistuneisuuspotilaiden hoidossa. Ne eivät ainakaan selvästi vapauta dopamiinia[[dopamiini]]a [[aivot|aivojen]] mielihyväradoissa kuten kaikki muut riippuvuuksia aiheuttavat aineet nikotiinista[[nikotiini]]sta alkoholin kautta heroiiniin[[heroiini]]in, eivätkä ne varsinaisesti [[euforia|euforisoi]] eli tee koehenkilön tai potilaan oloa riemukkaaksi. Niiden riippuvuutta aiheuttava vaikutus saattaa perustua enemmänkin mielipahaan liittyvän ahdistuksen poistumiseen. Siksi niiden pitkäaikainen käyttö tilanteissa, joissa potilaan tulisi kyetä muokkaamaan toimintaansa ja ympäristöään kokemistapansa sijasta, voi olla haitallista.
