Ero sivun ”Pietari Makkonen” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
pEi muokkausyhteenvetoa
p kh, w
Rivi 1:
'''Pietari Makkonen''' ([[1. tammikuuta]] [[1785]] Hanhijärvi, [[Kerimäki]] – [[20. huhtikuuta]] [[1851]] Kerimäki) oli suomalainen kansanrunoilija.
 
Pietari Makkosen isä Antti Makkonen kuoli pojan ollessa vielä nuori, ja perhe joutui elämään köyhyydessä. Makkosen taloudellinen asema parani kuitenkin vähitellen, ja hän oppi myös lukemaan ja kirjoittamaan. Varsinaisen runoilun Makkonen aloitti vasta viisikymmenvuotiaana tehdessään pilkkarunon samassa pitäjässä asuneesta mylläristä ja runoniekasta Hanno Kokista, joka oli luvannut jauhaa Hanhijärven kyläläisten viljat ilmnaiseksiilmaiseksi rakentamassaan myllyssä, mutta rikkonut sitten lupauksensa.
 
Makkonen toimi myös [[kuudennusmies|kuudennusmiehenä]]. ja kunKun [[Kerimäen kirkko]]a rakennettiin, hän oli kirkon rakennuskassan hoitajana, ja kirkon valmistuttua hän teki myös kaksi runoa aiheesta, toisen itse kirkosta, toisen kirkon vihkiäisistä. Vuonna 1845 Makkonen vieraili [[Helsinki|Helsingissä]] kansanrunouden tutkijain luona yhdessä kahden muun kansanrunoilijan [[Olli Kymäläinen|Olli Kymäläisen]] (1790-1855) ja [[Antti Puhakka|Antti Puhakan]] (1816-1893) kanssa. Makkonen teki tästä matkasta pari runoakin.
 
Makkosen runoja julkaistiin hänen eläessään [[Mehiläinen (aikakauslehti)|Mehiläisessä]] 1839 (''Kahviruno'') ja 1840 (''Sururuno Suomen kielen tilasta''), kalenterissa ''Necken'' 1845 (''Ilolaulu Suomen kielen kasvannasta'') sekä [[Suometar|Suomettaressa]] 1850 (''Kerimäen kirkosta''). [[Elias Lönnrot]] kävi runonkeruumatkallaan Makkosen luona ja tallensi muistiin hänen runojaan neljän päivän ajan.