Sen sijaan [[Aasia|Aasiassa]] ja [[Afrikka|Afrikassa]] osapuoluet tukivat poliittisia salamurhia, vallankaappauksia, taistelutoimintaa ja osallistuivat itsekin pääasiassa teknisenä ja poliittisena apuna myös väkivaltaisiin tapahtumiin [[Etelä-Aasia]]ssa, [[Kaakkois-Aasia]]ssa, kuten [[Indokiina]]ssa sekä [[Afrikka|Afrikassa]].
Afrikassa Neuvostoliiton ulkopolitiikan tavoitteena oli ensiksi tukea [[YhdistyneetYhdistynyt kuningaskunnatkuningaskunta|YhdistyneidenYhdistyneen kuningaskuntienkuningaskunnan]] siirtomaavallan purkautumista tukemalla muun muassa Israelin itsenäisyyttä ja sittemmin arabimonarkioita nykyaikaistamaan tukevia kansallishenkiä [[Arabisosialismi|arabisosialistisia]] liikkeitä, joille Israel oli vihollinen. [[Suezin kriisi]]n jälkeen [[Yhdistyneet kuningaskunnat|Yhdistyneiden kuningaskuntien]] ja [[Ranska]]n menetettyä itsenäisen suurvaltansa aseman siksi, että ne eivät kyenneet ilman Yhdysvaltoja hoitamaan aloittamaansa sotilaallista konfliktia loppuun, tuli brittiläisen imperiumin seuraajaksi Afrikassa taustalla Yhdysvallat, jolloin Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton vastakkainasettelu kärjistyi Afrikassa. Aasiassa [[Indokiinan sota]] periytyi Ranskalta [[Yhdysvallat|Yhdysvalloille]] [[Vietnamin sota|Vietnamin sodaksi]], jolloin asetelma alkoi olla samankaltainen kuin Aasiassa kuin Afrikassa sillä poikkeuksella, että kolmantena maiden välisiin suhteisiin itsenäisesti vaikuttavana tekijänä oli [[Kiinan kansantasavalta]].
