Wikipedia

Ero sivun ”Clemens von Galen” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
p Luokka ”Natsi-Saksan henkilöt” poistettu (käyttäen HotCat-työkalua).
pEi muokkausyhteenvetoa
Rivi 54:
Kuuluisaksi piispa von Galenin tekivät ennen kaikkea hänen heinä- ja elokuussa 1941 pitämänsä kolme saarnaa. Niissä hän tuomitsi virallisesti kansallissosialistien n.k. T4- eli [[Aktion T4|eutanasiaohjelman]]. Kansallissosialistinen hallinto oli alkuvuodesta 1940 alkaen surmannut vaikeasti [[kehitysvamma]]isia, parantumattomasti [[mielisairaus|mielisairaita]], [[epilepsia|epileptikkoja]] ja muita "tuottamattomia kansantovereita", joiden elämä ei virallisen eufemistisen ilmaisun mukaan ollut elämisen arvoista. von Galen lähti perinteisestä kristillisestä käsityksestä, jonka mukaan jokaisen ihmisen elämä on sinällään arvokas, koska jokainen ihminen on Jumalan luoma ja Kristuksen lunastama. Täten ihmisen arvo ei riipu siitä, paljonko hän tuottaa muiden hyväksi. Vatikaani on jo 2. joulukuuta 1940 julkaisemassaan dekreetissä tuominnut kansallissosialistien eutanasiaohjelman ja sanonut, ettei sillä ollut mitään oikeutusta. Ennen von Galenia Berliinin katolinen piispa von Preysing oli tuominnut eutanasiaohjelman, tosin huomattavan varovaisin sanakääntein.
 
von Galenin käyttämiä muotoiluja ei parhaalla tahdollakaan voinut kutsua varovaisiksi. Hän paljasti tarkkoja tietojetietoja ohjelman uhrien määrästä ja kutsui eutanasiaa suoraan murhaksi ja rikokseksi ihmisyyttä vastaan. Saarnoissaan hän varoitti, että jokaisen saksalaisen henki oli vaarassa, mikäli hän loukkaantuisi vakavasti tai olisi jonain päivänä niin vanha ja sairas, ettei enää pystyisi tuottavaan työhön. Erityistä huomiota herätti se, että von Galen arveli myös vaikeasti haavoittuneiden rintamasotilaiden joutuvan eutanasian uhriksi, mikäli ohjelman sallittaisiin jatkua. Kuuluisissa saarnoissaan von Galen tuomitsi myös [[Gestapo]]n laittomat toimenpiteet katolisia luostareita ja laitoksia vastaan sekä sääntökuntalaisten ja pappien pidätykset. von Galenin pelottoman suorasukaisten saarnojen jälkeen häntä alettiin kutsua "Münsterin leijonaksi". Hänen pitämänsä saarnat levisivät väestön keskuuteen laittomina lehdyköinä ja liittoutuneiden Saksaan pudottamina lentolehtisinä.
 
Muutama päivä saarnojensa jälkeen piispa von Galen teki eutanasiaohjelmasta paikalliselle poliisiviranomaiselle rikosilmoituksen "murhasta". Jonkin ajan kuluttua ohjelma "keskeytettiin toistaiseksi", ei vähiten piispan von Galenin puheiden seurauksena.
 
Hitlerin sihteeri ja puoluekanslian johtaja [[Martin Bormann]] ehdotti von Galenin saarnojen jälkeen, että tämä hirtettäisiin. Paikallinen Gestapo, vaikkakin oli sitä mieltä, että von Galenin toiminta oli maanpetostamaanpetoksellista, kuitenkin varoitti, että suositun piispan murhaaminen aiheuttaisi Westfalenissa laajamittaisia levottuuksia ja jopa avoimen kapinan. Propagandaministeri [[Joseph Goebbels]] ehdotti siksi, että Münsterin piispan henki säästettäisiin toistaiseksi ja että hänen kanssaan tehtäisiin tilit selviksi vasta "lopullisen voiton" jälkeen. Goebbels sai tahtonsa läpi, vaikkakin Münsterin hiippakunnan papeista 37 vangittiin varoitusmielessä. Valtakunnan kirkollisasian ministeriö suositteli, että von Galen suljettaisiin [[keskitysleiri]]in.
 
Vaikka von Galenin suhde kansallsissosialistisiin vallanpitäjiin muuttui ajan myötä aina vain huonommaksi, hän asettui kuitenkin tukemaan Saksan sotaponnistuksia sen hyökäyttyä [[Neuvostoliitto]]on kesällä [[1941]]. Syyskuun 14. päivänä 1941 päivätyssä paimenkirjeessään von Galen kutsuu [[operaatio Barbarossa|hyökkäystä]] Neuvostoliittoon "taisteluksi [[bolshevismi]]n ruttoa vastaan". Autuaaksijulistamisprosessin yhteydessä julki tulleet asiakirjat osoittavat, että piispa von Galenilla oli yhteyksiä [[Carl Friedrich Goerdeler]] ympärille syntyneeseen kansallismieliseen vastarintaliikkeeseen ja että hän tapasi Goerdelerin Münsterissä marraskuussa [[1943]]. von Galen ei kuitenkaan ollut aktiivinen vastarintaliikkeessä.
 
Kansallissosialistisen valtakauden loppuaikoina piispa von Galen piti edelleen saarnoja, joissa hän tuomitsi kansallissosialistien kristinuskolle vihamielisen politiikan ja kirkon oikeuksien loukkaamisen. Hän tuomitsi rikokset siveellisyyttä ja ihmisarvoa vastaan, liioitellut vangitsemiset, väkivallan sääntökuntalaisia vastaan, Gestapon mielivaltaisen toiminnan, oikeuskäsitteen vääristymisen jasekä oikeudettomuudet ja nuorison turmelemisen. Piispan saarnat olivat tunnettuja kautta Saksan ja ne innostivat esimerkiksi Schollin sisarusten ympärille syntynyttä katolista vastarintaliikettä "Valkoista ruusua". Toisaalta piispa von Galen ei kertaakaan tuominnut [[juutalaiset|juutalaisten]] kuljetuksia keskitysleireille eikä muitakaan juutalaisiin kohdistuneita sortotoimenpiteitä.
 
==Sodan jälkeinen aika==
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Clemens_von_Galen”