|
'''Transuraani''' (transuranium-element) tarkoittaa radioaktiivisia [[alkuaine]]ita, joiden [[järjestysluku]] on suurempi kuin [[uraani]]lla (No. 92).
Vielä 1940-luvun alussa oli vallitseva käsitys, että alkuaineita on vain 92 ja että uraanilla oli suurin järjestysluku, mikä millään alkuaineella voi olla. [[Ydinreaktori|Ydinreaktoreilla]] onnistuttiin kuitenkin keinotekoisesti valmistamaan keinotekoisesti alkuaineita, joiden järjestysluku on tätä suurempi, – siis transuraaneja. Kaikki [[aktinoidi]]ryhmän transuraanit löydettiin radioaktiivisina isotooppeina [[Kalifornian yliopisto]]ssa, [[Berkeley (Kalifornia)|Kalifornian yliopistossa Berkeleyssä]] [[Argonne National Laboratory]]'ssa nousevien atominumeroiden järjestyksessä.{{Selvennä|Argonne National Laboratory ei liittyne mitenkään Kalifornian yliopiston Berkeleyn yksikköön?}} Alkuaineet ovat [[neptunium]], [[plutonium]], [[amerikium]], [[curium]], [[berkelium]], [[kalifornium]], [[einsteinium]], [[fermium]], [[mendelevium]], [[nobelium]] ja [[lawrencium]]. Näistä ainoastaan neptuniumia ja plutoniumia on myöhemmin todettu esiintyvän hieman luonnossakin, mutta enimmäkseen niitäkin syntyy ydinreaktoreissa.
Transuraanisia alkuaineita on tutkittu paljon [[Lawrence Berkeley National Laboratory]]'ssa [[Kalifornia]]ssa ja [[Joint Institute for Nuclear Research]]'ssaissä [[Dubna]]ssa, [[Venäjä]]llä; tutkijat molemmissa keskuksissa ovat jakaneet toisilleen riippumatonta tutkimustietoa [[rutherfordium]]ista, [[dubnium]]ista ja [[seaborgium]]ista, jotka olivat kolme ensimmäistä [[transaktinoidi]]sta alkuainetta. [[Saksa]]lainen tutkimusryhmä [[Institute for Heavy Ion Research]]'ssaissä [[Darmstadt]]'ssaissa löysi [[bohrium]]in, [[hassium]]in, [[meitnerium]]in, [[darmstadtium]]in, [[röntgenium]]in ja [[copernicium]]in. Dubnan laboratoriossa Venäjällä Berkeleyn keskuksen avustuksella ja toimien yhteistyönä kalifornialaisen [[Lawrence Livermore National Laboratory]]'n kanssa kehitettiin [[ununtrium]] (alkuaine nro 113) ja [[ununpentium]] (alkuaine nro 115).
Berkeley'nBerkeleyn tutkimusryhmä onnistui vielä valmistamaan [[ununheksium]]in (alkuaine nro 116) sekä [[ununoktium]]in (alkuaine nro 118), mutta myöhemmin tieto ununoktiumin valmistamisesta kyseenalaistettiin, koska muut laboratoriot eivät onnistuneet uudelleenvalmistamaan sitä. Kuitenkin ununheksiumia on onnistuttu valmistamaan Berkeleyn jälkeen muissa laboratorioissa.
Transuraanisia alkuaineita fermiumiin (nro 100) saakka valmistetaan siten, että ytimet sieppaavat neutroneja, jotka sitten [[beetahajoaminen|beetahajoamisen]] seurauksena muuttuvat protoneiksi kasvattaen ytimen järjestyslukua. Transfermium-alkuaineita (järjestysluku > 100) valmistetaan pommittamalla transuraanikohteita kevyillä hiukkasilla. Viime aikoina keinotekoisten alkuaineiden valmistamisessa on käytetty myös keskikokoisten alkuaineiden ytimien pommittamista muihin keskikokoisiin alkuaineisiin.
|
