Ero sivun ”Konstantínos Karamanlís” versioiden välillä

Hän oli syntynyt Kupkoyn kaupungissa, Makedoniassa. Hänestä tuli Kreikan kansalainen vuonna 1913, sen jälkeen kun Makedonia oli vapautunut [[toinen Balkanin sota|toisessa Balkanin sodassa]]. Hänen isänsä Georgios Karamanlis oli opettaja, joka oli taistellut Kreikan Makedonian sodassa vuosina 1904–1908. Karamanlis aloitti oman poliittisen uransa konservatiivisessa kansanpuolueessa ja hänet oli valittu parlamentin jäseneksi ensimmäisen kerran 28-vuotiaana ennen [[toinen maailmansota|toista maailmansotaa]]. Karamanlis ei osallistunut kreikkalais-italialaissotaan terveydellisten syiden vuoksi.

Hän opiskeli oikeustiedettä [[Ateenan yliopistossayliopisto]]ssa vuosina 1925–1929. Suoritettuaan armeijan vuosina 1930–1935 hänestä tuli Serresin kaupungin lakimies. Valinta Kreikan parlamenttiin kansanpuolueesta Serresin edustajana 1936. Karamanlis muutti Ateenaan vuonna 1941. Yleisten töiden ministerinä Kreikan sisällissodan jälkeen 1947.

Karamanlis muodosti oman poliittisen puolueen, kansallisradikaalin unionin ERE (Etniki Rizospastiki Enosis) vuonna [[1956]]. Kreikan kansantuote kasvoi 70 prosenttia Karamanlisin johdolla vuosina 1955–1962, ja hinnat pysyivät vakaina. Karamanlis ei myöntänyt kotiinpaluuoikeutta 60 000 kreikkalaiselle, jotka olivat paenneet kommunistimaihin. Kommunistinen puolue oli kielletty. Uusi vasemmistopuolue, yhdistynyt demokraattinen vasemmisto EDA (Eniala Demokratiki Aristera) oli saanut toimintaoikeuden vuonna 1951. Karamanlisin oma puolue kansallisradikaalit voitti vaalit vuosina 1956, 1958 ja 1961. Karamanlis joutui eroamaan pääministerin virasta kesällä 1963. Syynä olivat erimielisyydet kuningashuoneen kanssa ja epäilyt epädemokraattisten keinojen käytöstä. Karamanlis käytti hyväkseen poliittista painostusta upseerikunnan ja TEA-ryhmien avulla ennen [[1961]] vaaleja.

Karamanlis ajoi voimakkaasti Kreikan jäsenyyttä [[EEC]]:ssä vuodesta [[1958]] lähtien. Hän tapasi eurooppalaisia johtajia, kuten Saksan [[Konrad Adenauer]]ia ja Ranskan [[Charles de Gaulle]]a. Kaksi vuotta kestäneissä neuvotteluissa Brysselissä[[Bryssel]]issä hänen lobbauksensa tuotti tuloksia: Kreikka hyväksyttiin laajentumisneuvotteluissa EEC:n kauppakumppaniksi. Tämä johti lopettamaan Kreikan taloudellisen eristyneisyyden ja katkaisemaan poliittisen ja taloudellisen riippuvuuden Yhdysvaltain taloudellisesta ja sotilaallisesta avusta. Kreikasta tuli myös [[Pohjois-Atlantin liitto|NATO]]:n jäsenvaltio. Kreikka oli poistettuerotettiin [[Euroopan NeuvostostaNeuvosto]]sta [[Kreikan sotilasjuntta|diktatuurin]] aikana 1967–1974. Karamanlis tiivisti yhteistyötä EEC:n kanssa tultuaan uudelleen valituksi pääministeriksi. Kreikasta tuli EEC:n täysjäsen [[1. tammikuuta]] [[1981]].

Marraskuun 1963 vaaleissa Kansallisradikaali Unioni kärsi vaalitappion [[GeorgesGeorgios Papandreou]]n Keskustaunionille. Karamanlis vietti tämän jälkeen vapaaehtoisesti maanpaossa seuraavat 11 vuotta Pariisissa[[Pariisi]]ssa, Ranskassa.

Turkin vallattua [[Kyproksen kriisi|Kyproksen]] sotilasdiktatuuri lopullisesti hajosi ja menetti poliittisen merkityksensä vuonna 1974. Presidentti [[Phaedun Gizikis]] kutsui koolle vanhan kaartin poliitikot 23. heinäkuuta 1974. Karamanlis oli ollut voimakas sotilasjuntan arvostelija. Gizikis pyysi Karamanlisista pääministeriksi marraskuun 1974 vaalivoiton jälkeen.

Karamanlis valittiin Kreikan tasavallan presidentiksi vuonna 1980. Hän erosi vuonna 1985, ja hänen seuraaja oli [[Christos Sartzetakil]].

Vuonna 1990 Karamanlis oli uudelleen valittu presidentiksi konservatiivisen parlamentin enemmistöllä, ja hän toimi presidenttinä vuoteen 1995, hänen seuraajansa oli [[Kostis Stephanopoulos]].

Karamanlis vetäytyi politiikasta 88-vuotiaana vuonna 1995. Voitettuaan viidet parlamenttivaalit, toimittuaan 14 vuotta pääministerinä ja 10 vuotta tasavallan presidenttinä. Hän toimi yli 60 vuotta aktiivipolitiikassa. HänenPitkästä pitkä palveluksensapalveluksestaan demokratian puolesta ja Euroopan [[yhdentyminen|yhdentymisen]] pioneerina [[Euroopan Unioni]]n alkuaikoina, näistä Karamanlishänet on palkittu yhdellä arvostetuimmista eurooppalaisista palkinnoista, Kaarlen palkinnolla vuonna 1978. Hän kuoli lyhyen sairauden jälkeen 91-vuotiaana vuonna 1998.

Hänen kannattajansa ovat käyttäneet nimitystä Etnarches (kansan johtaja). Eräät hänen arvostelijansa ovat tuominneet hänen toimintaansa sosialismin[[sosialismi]]n keinoin 1970-luvulla,,jolloin Karamanlisinhän kansallistaessakansallisti [[Olympic AirwaysinAirlines]]in ja [[Emporiki Bankin]].

Karamanlis, kuitenkin on toiminut menestyksellä siirryttäessä diktatuurista demokratiaan vuoden 1974 jälkeen.