Ero sivun ”Soul (musiikki)” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
p Käyttäjän 81.175.204.226 (keskustelu) muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän Nro92 tekemään versioon.
Rivi 1:
'''Soul''' on [[Yhdysvallat|Yhdysvaltojen]] afroamerikkalaisen väestön keskuudessa [[1950-luku|1950]]- ja [[1960-luku|1960]]-lukujen vaihteessa kehittyntkehittynyt [[populaarimusiikki|populaarimusiikin]] tyylilaji.
 
==Tyylin alkuperä==
Soul syntyi, kun tuon ajan [[rhythm and blues]]aia levyttäneet artistit ottivat musiikkiinsa vaikutteita [[gospel|gospelmusiikista]]. Ehkä tärkein yksittäinen hahmo tässä kehityksessä oli [[Ray Charles]]. Hänellä oli taito esittää gospel-tyylistä musiikkia, mutta hän ei ollut varsinainen gospel-artisti, mikä teki mahdolliseksi siirtää gospel-vaikutteet maalliseen musiikkiin ilman kuuntelijoiden vastalausetavastalauseita.
 
Usein soulissa on sitä edeltävän rhythm and blues -musiikin tapaan yksi laulaja sekä perinteinen rytmi- ja puhallinsoittimista koostuva orkesteri, mutta myös useampia laulajia käytetään usein. Monien soul-artistien keskeisimmät levyt ovat sisällöltään painottuneet hitaampiin balladeihin, mutta nopeatempoisemmissa soul-kappaleissa painotetaan rytmin osuutta. Rytmikkäämpään souliin keskittynyt [[James Brown]] alkoi kehittää soulia pian suuntaan, josta syntyi 1960-luvun lopussa [[funk]]-musiikki.
 
==1960-luku==
[[1960]]-luvun aikana soul saauttisaavutti Yhdysvalloissa ja [[Eurooppa|Euroopassa]] laajan valtaväestön suosion. Monet soulartistit, etupäässä [[Marvin Gaye]], [[Aretha Franklin]], [[Ray Charles]], [[Wilson Pickett]], [[Otis Redding]] ja [[James Brown]] sekä lauluyhtye [[The Supremes]] ovat säilyttäneet suosionsa tähän päväänpäivään asti. Soul jatkoi 1970-luvullluvulla Marvin Gayen, [[Stevie Wonder]]in ja Curtis Mayfieldin kaltaisten laulavien laulunkirjoittajien sekä lukuisien erinomaisten lauluyhtyeiden (O'Jays, Dramatics, Dells, Temptations, Spinners jne.) johdolla suosituimpana afroamerikkalaisen musiikin tyylinä. Gayen ja Wonderin myötä myös soul-musiikissa alettiin tehdä albumeja kokonaisina teoksina pelkkien yksittäisten kappaleiden sijaan, ja musiikissa pyrittiin toisinaan myös käsittelemään vakavia yhteiskunnallisia aiheita.
 
==Instrumentaali-soul==
Oma lukunsa oli instrumentaalinen soulmusiikki, jossa keskityttiin yleensä enemmän grooven luomiseen kuin balladien täyttämissä soul-laulajien levyissä. [[sähköurut|Urut]] olivat instrumentaali-soulissa usein korostetussa asemassa, muuten käytettiin samoja soittimia kuin laulajaa säestäessä. InstruentaalisenInstrumentaalisen soulin sävelkieli on hieman vokaalisoulista poikkeavaa ja siihen lainataan enemmän vaikutteita laajemmin tuon ajan pop-musiikista. Tunnettuja instrumentaali-soulin esittäjiä ovat esimerkiksi [[Bar-Kays]] (1960-luvun kokoonpanossaan, tunnetuin levy on ''Soul Finger''), [[Stax]]-levy-yhtiön taustaryhmä, [[Booker T. & The MG's]] (esimerkiksi levyt ''Green Onions'' ja ''Hip-hug Her'') sekä saksofonisti [[King Curtis]] (tunnetuin kappale "Memphis Soul Stew" levyltä ''Live at Fillmore West''). Myös James Brownin yhtye levytti 1960-luvulla instrumentaali-soulia, tunnetuimpana kappaleenaan "Night Train".
 
==Soul 1960-luvun jälkeen==
Soulin perillinen, intensiivistä rytmiä korostanut funk, pystyi rinnakkaiseloon soulin kanssa, mutta vuosikymmenen lopussa [[disko]]-inferno nousi jo uhkaamaan soulin asemaa. 1980-luvulla soul ja funk koneellistuivat nopeasti, mutta vuosikymmenen loppua hallitsivat soul-musiikissa vahvat balladilaulajat erityisesti Anita Bakerin Rapture-levyn myötävaikutuksesta. 1980-luvun loppupuolen merkittäviä soul-laulajia olivat Anita Bakerin ohella mmm. Alexander O'Neal, Regina Belle, Stephanie Mills, Miki Howard, Johnny Gill, Luther Vandross, Freddie Jackson ja Angela Winbush.
 
1990-luku käynnistyi vielä mm. Keith Washingtonin, Will Downingin, Gerald Levertin, Gerald Alstonin ja Phyllis Hymanin johdolla korkealuokkaisen balladisoulin väreissä, mutta muutamassa vuodessa isot kansainväliset levy-yhtiöt pudottivat lähes kaikki soul-artistit valikoimistaan, ja alkoivat keskittyä myyntilistat nopeasti valloittaneeseen rapiin sekä hip hop-taustoja yksinkertaisiin laulumelodioihin yhdistäneeseen R&B:iin. Lähes kaikki edelistenedellisten vuosien ja vuosikymmenten soul-artistit joutuivat siirtymään pienille indie-levymerkeille paikalliseen jakeluun tai etsimään levytyssopimuksia Euroopan puolelta. Soul-levyjen myyntiluvut romahtivat murto-osaan aiempien vuosikymmenien luvuista.
 
==Neo-soul==
1990-luvun loppupuolella soul-musiikkia elvyttivät uuden sukupolven artistit, joiden musiikkia alettiin kutsua neo-souliksi, vaikkakin se oli tyylillisesti sekoitus usein 1970-lukulaisia soul-vaikutteita ja990ja 1990-luvun rytmiikkaa. D'Angelo, Maxwell, Erykah Badu, Jill Scott ja Lauryn Hill olivat 1901990-luvun lopun suosittuja neo-soul-artisteja. Myös monet artistit itse kritisoivat neo-soul-termiä keinotekoiseksi ja kutsuivakutsuivat itseään mieluummin soul-laulajiksi.
 
[[Luokka:Soul|*]]
 
{{Link GA|de}}