Ero sivun ”Girolamo Savonarola” versioiden välillä

'''Girolamo (Hieronymus) Savonarola''' ([[21. syyskuuta]] [[1452]], [[Ferrara]] – [[23. toukokuuta]] [[1498]], [[Firenze]]) oli [[italia]]lainen [[dominikaani]]munkki ja parannussaarnaaja. Hän saarnasi aikalaistensa löyhää moraalia vastaan. Savonarola opiskeli ensin [[lääketiede]]ttä ja [[filosofia]]a [[Bologna]]n yliopistossa, mutta voimakkaan uskonnollisen kokemuksen jälkeen hän keskeytti opintonsa 22-vuotiaana 1474 ja vetäytyi luostariin. Hän aloitti saarnaamistoimintansa vuonna [[1482]].▼

Vuonna [[1491]] [[Lorenzo de Medici]] kutsui Savonarolan Firenzeen San Marcon luostarin prioriksi eli johtajaksi, mahdollisesti pitääkseen häntä paremmin silmällä. Kaupungissa Savonarola saavutti piankin laajaa huomiota selkeäsanaisilla parannussaarnoillaan, joissa hän arvosteli kirpeästi myös kirkon ja papiston moraalista rappiota. Savonarolan ympärille syntyi voimakkaasti kasvava herätysliike, joka alkoi pitää häntä profeettana. Savonarolan profetiat kaupunkia uhkaavasta sodasta ja hävityksestä saivat tulta alleen, kun [[Ranska]]n kuningas [[Kaarle VIII (Ranska)|Kaarle VIII]] lähestyi kaupunkia sotajoukkoineen. Kaupunkilaiset lähettivät kuningasta vastaan lähetystön, jonka johtoon valittiin Savonarola. Tavatessaan kuninkaan Savonarola tervehti häntä Jumalan valittuna aseena Firenzen taivuttamiseksi parannukseen, mutta pyysi tätä myös armahtamaan katuvaa kaupunkia. Kuningas suostuikin säästämään kaupungin hävitykseltä. Samaan aikaan kaupungissa kuitenkin puhkesi kapina, joka syöksi kaupunkia hallitsevan [[Medici]]-suvun vallasta.▼

Kun [[Medici]]t oli häädetty Firenzen johdosta, Savonarola muodosti kaupungista [[teokratia]]n, jonka kuninkaaksi julistettiin [[Kristus]]. [[Paavi]] [[Aleksanteri VI]], joka ensi alkuun oli osoittanut Savonarolaa kohtaan ymmärtämystä, tyrmistyi, kun kaupunki ei suostunutkaan tukemaan häntä taistelussa Ranskaa vastaan. Pitkälti poliittisista syistä hän julisti Savonarolan pannaan vuonna [[13. toukokuuta]] [[1497]] syyetttynä "harhaoppisuudesta, lahkolaisuudesta ja Pyhän istuimen halveksimisesta". Hän myös kielsi Savonarolaa saarnaamasta. Savonarola tottelikin paavin käskyä jonkin aikaa, mutta aloitti saarnaamisen pian uudestaan. Paavin kielto sai hänet kääntymään entistä kiivaammin katolisen kirkon hierarkiaa vastaan.▼

Helmikuussa 1497 Savonarola lähetti suuren joukon nuoria kannattajiaan (jotka tunnettiin nimellä "fanciulli") kulkemaan läpi Firenzen ja takavarikoimaan kaiken, mikä voisi johtaa ihmisiä syntiin ja turmelukseen. Näihin turmelusta tuottaviin esineisiin ei laskettu vain "pakanallisia" kirjoituksia (tai sellaisia, joita Savonarola piti pakanallisina) ja [[pornografia|pornografisia]] kuvia, vaan myös "ylellisyysesineitä" kuten maalauksia, hienoja huonekaluja, koruja, ylellisiä vaatteita, pelikortteja ja kosmetiikkaa. Useat firenzeläiset luovuttivar vapaaehtoisesti esineitään, joko todellisesta katumuksesta tai seurausten pelossa. 7. ja 17. helmikuuta 1497 kaupunkilaisilta kootut esineet tuhottiin "turhuuksien roviolla", valtavan suurella roviolla, joka oli koottu Firenzen keskusaukiolle, [[Piazza della Signoria]]lla. Maalari [[Sandro Botticelli]] heitti omakätisesti tuleen useita maalauksiaan, ilmeisesti seurausten pelossa. Toisaalta on todettava, että useat Firenzen kansalaiset, heidän joukossaan myös munkkeja ja pappeja, vastustivat Savonarolan "puhdistuksia". Toimenpiteitä vastustivat ennen muuta [[Basilica di Santa Croce]]n [[fransiskaanit]] ja [[Santa Maria Novella]]n [[dominikaanit]]. ▼

Rangaistusuhan alla Savonarolan kannattajatkin käänsivät hänelle selkänsä, ja Savonarola hirtettiin ja poltettiin roviolla [[kerettiläinen|kerettiläisyydestä]] syytettynä Piazza della Signorialla - samassa paikassa, jossa oli roihunnut hänen "turhuuksien rovionsa" - vuonna [[1498]].▼