Ero sivun ”Nauhuri” versioiden välillä

 

'''Nauhuri''' tai '''magnetofoni''' on [[Oksidi|metallioksidikerroksella]] päällystettyä nauhaa käyttävä [[äänentallennus]]väline. Laitteesta on kehitetty useita eri nauhaformaatteja ja nopeuksia käyttäviä koneita. Alun perin nauhat olivat irtonaisia [[Avokelanauhuri|avokeloja]], jotka piti käsin kietoa vetokelan navan ympärille. [[RCA Records|RCA Victor]] keksi ensimmäisenä sulkea kelan helppokäyttöisempään koteloon yksikelaisella 4-raitakasetillaan 1958, mutta vasta [[Philips]]in 1963 esittelemä kaksikelainen [[C-kasetti|Compact Cassette]] -järjestelmä (C-kasetti) teki kasettinauhurista suositun. Myöhemmin 1970-luvulla [[Sony]] kehitti [[Elcaset|Elcaset-laitteensa]], joka käytti isompaa kasettia suuremmalla nauhanopeudella, mikä paransi ääntä, mutta järjestelmä ei yleistynyt, esimerkiksi Philipsistä poiketen Sony ei tarjonnut vapaata lisenssiä kasetilleen. [[Sanelukone]]ita varten on kehitetty [[Mikrokasetti|mikrokasetteja]] käyttäviä laitteita ja [[Pulssikoodimodulaatio|digitaalinauhoitukseen]] [[DAT-nauhuri|DAT-nauhureita]]. Erilaiset [[video]]kuvaa tallentavat laitteet, kuten [[JVC|JVC:n]] [[VHS]], ovat suoria jälkeläisiä ensimmäiselle magnetofonille.{{Lähde}}

 

Äänen tallennusta [[magnetismi]]a hyväksikäyttäen kokeiltiin jo kauan ennen ensimmäisten toimivien magnetofonien markkinoille tuloa. [[Tanska]]laista [[Valdemar Poulsen]]ia pidetään alan pioneerina, sillä hän rakensi suuria rautalankakeloja käyttäneen ''telegrafonin'' jo 1898. Keksintö esiteltiin [[Pariisin maailmannäyttely]]ssä 1900, mutta sille ei löytynyt käyttöä, koska ilman sähköistä [[Vahvistin|vahvistusta]] ääntä ei saanut kuuluviin.<ref>[[Pekka Gronow]], Ilpo Saunio: Äänilevyn historia (sivu 255), WSOY 1990, ISBN 951-0-16155-1</ref>.