Ero sivun ”Nicole Oresme” versioiden välillä

'''Nicole Oresme''' (''Nicolas Oresme''; n. [[1320]] – [[11. heinäkuuta]] [[1382]]) oli [[ranska]]lainen [[skolastiikka|skolastinen]] [[filosofi]] ja [[teologi]], jonka työt koskettelivat [[taloustiede]]ttä, [[matematiikka]]a, [[tähtitiede]]ttä, [[fysiikka]]a, [[psykologia]]a ja [[musiikin teoria]]a, ja toimi [[Lisieux]]'n piispana ja kuningas [[Kaarle V (Ranska)|Kaarle V]]:n neuvonantajana. Hänen keskeisimmät saavutukset tieteelle olivat murto[[potenssi]]en käyttö sekä [[eksponentti]]en laskusääntöjen kehittäminen. Lisäksi hän tutki kenties ensimmäisenä Euroopassa nykyistä [[koordinaatisto]]a vastaavaa esitystä ja ymnmärsiymmärsi sen yhteyden fysiikkaan; hän johti koordinaatiston geometrisen tarkastelun avulla tasaissti [[kiihtyvyystasaisesti kiihtyvä liike|tasaisesti kiihtyvään liikkeseen]] liikkeeseen liittyvän kaavan <math>\scriptstyle s=s_0+v_0t+\frac{1}{2}at^2</math>. Tieteellisen työn ohessa hän oli huomattava aikansa tieteen kansantajuistaja.

Oresme käänsi useita [[Aristoteles|Aristoteleen]] teoksia kuninkaaltaansa saamien käskyjen mukaisesti. Hän laati runsaasti Aristotelesta kritisoivia kommentaareja. Teoksessa ''Livre du ciel et du monde'' Oresme esitti ajatuksia liikkeen [[suhteellisuusperiaate|suhteellisuudesta]] ja pohti kysymystä, kiertääkö taivas päivittäin Maan ympäri vai pyöriikö Maa akselinsa ympäri. Matematiikassa hän totesi myös, että päättymätön [[sarja (matematiikka)|sarja]] voi joko hajaantua tai [[raja-arvo|lähestyä]] jotakin äärellistä lukua. Taloustieteessä[[Taloustiede|Talous­tieteessä]] hänet muistetaan [[Greshamin lakiulaki|Greshamin lain]] muotoilijana: ”huonommalla rahalla on taipumus syrjäyttää hyvä raha pois kierrosta.” Tämä tarkoittaa sitä, että jos kaksi eriarvoista valuuttaa on hyväksytty maksuvälineiksi, niin maksuvälineistä arvokkaampi jää säästöön ja kauppaa tehdään arvoltaan heikommalla valuutalla.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.kepa.fi/kumppani/3523/ | Nimeke =Oravannahoista biteiksi| Julkaisija =Kepa.fi | Viitattu = 27.10.2008}}</ref>

Oresmen synnyintiedoista ei ole olemassa suoria viitteitä, mutta hänen on arveltu syntyneen joskus vuoden 1320 tienoolla, mahdollisesti Allemagnen kylässä, nykyisessä [[Fleury-sur-Orne]]ssa, [[Normandia]]ssa. Perhettä on pidetty talonpoikaisena, koska Oresme kävi [[Collège de Navarre]]a, joka oli tarkoitettu oppilaille, jotka olivat liian köyhiä maksaakseen opiskelunsa [[Pariisin yliopisto]]ssa. Tämä väite on kuitenkin kyseenalaistettu.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.jstor.org/pss/237907 | Nimeke =The Early Career of Nicole Oresme | Tekijä =Courtenay, William J.| Julkaisu =Isis vol. 91, no. 3 | Julkaisija =JSTOR | Viitattu = 27.10.2008 | Kieli ={{en}} }}</ref> Hänellä oli mahdollisesti myös kaksi nuorempaa veljeä, Henri ja Guillaume. Ensimmäinen maininta Oresmesta on Avignonin[[Avignon]]in paavin[[paavi]]n ja Pariisin yliopiston humanistisen tiedekunnan ”neljän nationin” (vrt. [[osakunta]]) väliseen kirjeenvaihtoon kuuluneessa kirjeessa, joka on päivätty 19. kesäkuuta 1342. Kirjeessä Oresmea tarjotaan papinvirkaan ja häneen viitataan maisterina[[maisteri]]na, jonkaminkä pohjaltavuoksi Oresmen uskotaan valmistuneen maisteriksi joskus 1330-luvulla.<ref name="Companion, 475">''A Companion to Philosophy in the Middle Ages'', s. 475</ref>

Oresme opiskeli vapaita taiteita Pariisissa yhdessä [[Albertus Saksilainen|Albertus Saksilaisen]] ja ehkä myös [[Marsilius Inghenilainen|Marsilius Inghenilaisen]] kanssa. Heitä opetti ockhamilaista logiikkaa puolustanut [[nominalismi|nominalisti]] [[Jean Buridan]]. Buridanilla oli lähtemätön vaikutus Oresmen luonnonfilosofisiin näkemyksiin ja kehotti häntä kyseenalaistamaan aristoteleellisenaristotelisen filosfianfilosofian.<ref name="mactutor">{{MacTutor|Id=Oresme}} 27.10.2008.</ref> Buridania, Saksilaista ja Oresmea kutsutaan

Oresmen nimi löytyy vuoden 1348 Pariisin yliopiston normannilaisten nationin jäsenluettelosta sekä teologiaateologian opsikelevien oppilaidenopiskelijoiden luettelosta. Teologian tohtoriksi Oresme väitteli vuonna 1356. Vielä saman vuoden aikana hänestä tuli [[Collège de Navarre]]n suurmestari (''grand-maître'').<ref name="Companion, 475"/>

Monet Oresmen ennen vuotta 1360 kirjoittamat latinankieliset tutkielmat osoittavat, että hän oli pian arvostettu oppinut, ja hänen maineensa kantautui myös kuninkaalliseen hoviin. Hän tutustui tulevaan kuninkaaseen [[Kaarle V (Ranska)|Kaarle V Viisaaseen]] vuonna 1356, jolloin Kaarlen isän [[Juhana II (Ranska)|Juhana II:n]] oli palkannut Oresmen selvittämään valtakunnan talousongelmia. Satavuotisen[[Satavuotinen sota|Sata­vuotisen sodan]] ollessa käynnissä, [[Juhana II (Ranska)|Juhana II:n]] joutui englantilaisten vangiksi. Kaarle toimi sijaishallitsijana vuodesta 1356, ja vuosina hän toimi 1364–1380 Ranskan kuninkaana. Päästyään tekemisiin talouden kanssa Oresme laati ''Tractatus de origine, natura, jure et mutationibus monetarum'' -nimisen teoksen, jossa hän esittääesitti Greshamin lain. Oresmesta tuli kuninkaan sihteeri (''secretaire du roi'') 2. marraskuuta 1359. Hän vaikuttaa toimineen myös kuninkaallisena kappalaisena ja neuvonantajana.

Oresme vaihtoi usein virkaa kuninkaan nimittäessä hänet uusiin tehtäviin. Vuonna 1361 Oresmesta tuli Bayeux'n arkkidiakoni ja 23. marraskuuta 1362 [[Rouenin katedraali]]n kaniikki. Tuohon aikaan hän opetti vielä Pariisissa säännöllisesti. Oresmen työnimike muuttui vielä useaan otteeseen, sillä hänestä tehtiin 10. helmikuuta 1363 La Saint[[Sainte-ChapellenChapelle]]n kaniikki ja 18. maaliskuuta 1364 tuore kuningas nimitti Oresmen Rouenin[[Rouen]]in tuomiorovastiksi[[tuomiorovasti]]ksi.<ref name="mactutor"/>

Oresme kävi usein Pariisissa seuraten yliopiston toimintaa, sekä osittain myös käännöstöidensä vuoksi. Kuninkaan käskystä Oresme alkoi kääntää vuodesta 1369 alkaen [[Aristoteles|Aristoteleen]] ''[[Nikomakhoksen etiikka]]a'' latiastalatinasta ranskaksi. Työ vaikuttaavalmistui valmistuneentodennäköisesti seuraavana vuonna. Aristoteleen ''[[Politiikka (Aristoteles)|Politiikka]]'' ja ''[[Taloudenhoidosta]]'' valmistuivat joskus vuosien 1372 ja 1374 välillä, ja ''[[Taivaasta]]'' ja ''[[Maailmankaikkeudesta]]'' vuonna 1377.<ref name="Companion, 475"/> Kuningas myönsi Oresmelle eläkkeen vuodesta 1371 tämän elämäntyön ansiosta.

Oresmesta tuli kuninkaan tuella [[Lisieux]]'n piispa 3. elokuuta 1377. Vaikuttaa siltä, että hän asettui Lisieux'hin vasta syyskuussa 1380. Hänen elämänsä viidestä viimeisestä vuodesta tiedetään vain vähän. Hän kuoli Lisiex'ssa 11. heinäkuuta 1382, kaksi vuotta kuningas Kaarlen kuoleman jälkeen, ja hänet haudattiin tuomiokirkkoon.

Oresme hylkäsi monelta osin aristoteleellisenaristotelisen filosofian väitteitä, mutta myös tukeutui niihin. Hän esimerkiksi hylkäsi [[Thomas Bradwardine]]n ja [[Johannes Filoponos|Johannes Filoponoksen]] kehittämän [[impetusteoria]]n (nyk. [[liikemäärä]]), jonka mukaan kappale eitarvitsee tarvitse[[voima (fysiikka)|voimaa]] pysyäkseen [[tasainen liike|tasaisessa liikkeessä]]. ImpetusteoriaImpetusteorian sen sijaan sanoo, ettämukaan liikkeen syy on siinä, että jokin antaa impetusta kappaleelle, mikä havaitaan liikkeenä., Impetuksenja impetuksen kadottua kappaleesta liikekin häviäälakkaa. Oresme ei myöskään pitäytynyt täysin kirkonkaan näkemyksessä, joknka mukaan [[planeetta|planeetat]] liikkuivat, koska eneklit[[enkeli]]t liikuttivat niitä. Oresme sen sijaan väitti, että [[Jumala]] oli Jumalanpannut aiheuttaneenalulle planeettojen liikkeen, mutta ei enää vaikuttanutjatkuvasti niidenylläpitänyt liikkeeseensitä. Oresmen fysiikan tutkimukset kiteytyvät kahteen ranskankieliseen teokseen: ''Traité de la sphère'' ja ''Traité du ciel et du monde''.

Oresme ymmärsiesitti, että Auringon näennäinen liike Maan ympäri aiheutui Maan liikkeestäpyörimisliikkeestä akselinsa ympäri. TässäTäten hän tuli todenneeksi liikkeen suhteellisuuden ja aurinkokeskisen aurinkokunnan mahdollisuuden. Sittemmin Oresme kiisti ajatuksensa vetoamalla virheelliseen raamatuntulkintaansa.

Valon[[Valo]]n luonteesta ja nopeudesta hän kirjoittaa ''Questiones Super Libros Aristotelis de Anima'' -teoksessa. Hän päätyi ajatukseen, että värit[[väri]]t ja valo liittyisivät läheisesti toisiinsa. Hän katsoi värien olevan peräisin ”rikkoutuneesta valosta”. [[Isaac Newton]] totesi myöhemmin, että valkoinen valo hajoaa prismassa[[prisma]]ssa väreihin ja että toisella prismalla nämä värit voitaisiinvoidaan koota uudelleen valkoiseksi valonsäteeksi. Oresme kyseenalaisti myös väitteen, että tähdet ovat niillä paikoilla, kuinmissä silmä ne havaitsee. Hän ymmärsi [[valon taittuminen|valon taittuvan]] Maan ilmakehässä[[ilmakehä]]ssä, minkä vuoksi avaruuden kohteet eivät olleet niillä paikoilla kuin luultiin. Tähän päättelyyn vedoten hän kyseenalaisti aistihavaintoihin perustuvan tutkimuksen.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.nicole-oresme.com/seiten/oresme-biography.html | Nimeke =Oresme-Biography | Tekijä =Taschow, Ulrich | Julkaisija =Nicole-oresme-com | Viitattu = 27.10.2008 | Kieli ={{en}} }}</ref>

Matematiikassa Oresme muistetaan parhaiten eksponenttilaskussäännöistä[[eksponentti]]en laskusäännöistä ja murtopotenssien kehittämisestä. Hän arvelipohti jo [[irrationaaliluku|irrationaalisten]] potenssien olemassaoloa, mutta ajan matematiikan taso esti häntä kehittämästä asiaa pidemmälle. Oresme käytti murtopotensseja Bradwardinen[[Bradwardine]]n verrannollisuustutkimusten seurauksena syntyneeseen liikelaissa osoittaen samalla lain yhteyden planeettojen liikkeeseen. Oresme totesi tuloksena syntyvän enemmän irrationaalisia kuin rationaalisia arvoja. Tätä hän piti osoituksenatodisteena [[pythagoralaisuus|pythagoralaisuutta]] ja [[astrologia]]a vastaan, sillä pythagoralaiset pitävät irrationaalisia lukuja ”likaisina”. Oresme inhosi ylikaikenyli kaiken astrologiaa ja muita näennäistieteinä[[näennäistiede|näennäis­tieteinä]] pitämiään aloja.<ref>''Scientists of Faith'', s. 32</ref> [[Muuttuja (matematiikka)|Muuttuvien]] suureiden esittämiseksi Oresme otti käyttöön tasokoordinaatiston, jota hän osasi myös käyttää hyväkseen fysikaalisten ongelmien ratkaisemisessa.