Versio 27. tammikuuta 2010 kello 19.40 muokkaa Rbnqss (keskustelu \| muokkaukset) automaattiseulotut käyttäjät 14 953 muokkausta p →‎Historia: clean up: refs, etc., ← Vanhempi muutos		Versio 4. toukokuuta 2010 kello 13.59 muokkaa kumoa HarrivBOT (keskustelu \| muokkaukset) seulojat 27 710 muokkausta p Botti korvasi mallineet: Tynkä/EU, Tynkä/Elektroniikka; kosmeettisia muutoksia Uudempi muutos →
Rivi 1: [[~~Kuva~~Tiedosto:Tonband 1 sst.jpg\|thumb\|220px\|Nordmenden nauhuri edustaa avokelanauhurityyppiä]] '''Nauhuri''' tai '''magnetofoni''' on [[Oksidi\|metallioksidikerroksella]] päällystettyä nauhaa käyttävä [[äänentallennus]]väline. Laitteesta on kehitetty useita eri nauhaformaatteja ja nopeuksia käyttäviä koneita. Alun perin nauhat olivat irtonaisia [[Avokelanauhuri\|avokeloja]], jotka piti käsin kietoa vetokelan navan ympärille. [[RCA Records\|RCA Victor]] keksi ensimmäisenä sulkea kelan helppokäyttöisempään koteloon yksikelaisella 4-raitakasetillaan 1958, mutta vasta [[Philips]]in 1963 esittelemä kaksikelainen [[C-kasetti\|Compact Cassette]] -järjestelmä teki kasettinauhurista suositun. Myöhemmin 1970-luvulla [[Sony]] kehitti [[Elcaset\|Elcaset-laitteensa]]~~laitteensa~~, joka käytti isompaa kasettia suuremmalla nauhanopeudella, mikä paransi ääntä, mutta järjestelmä ei yleistynyt, esimerkiksi Philipsistä poiketen Sony ei tarjonnut vapaata lisenssiä kasetilleen. [[Sanelukone]]ita varten on kehitetty [[Mikrokasetti\|mikrokasetteja]] käyttäviä laitteita ja [[Pulssikoodimodulaatio\|digitaalinauhoitukseen]] [[DAT-nauhuri\|DAT-nauhureita]]. Erilaiset [[video]]kuvaa tallentavat laitteet, kuten [[JVC\|JVC:n]] [[VHS]], ovat suoria jälkeläisiä ensimmäiselle magnetofonille.{{Lähde}} [[~~Kuva~~Tiedosto:Ampex recorder internals.jpg\|thumb\|260px\|left\|Ampex-avokelanauhurin koneisto vuodelta 1965]]<br clear=left /> == Historia == [[~~Kuva~~Tiedosto:SONY WM-D6C.jpg\|thumb\|220px\|Sonyn puoliammattilaiskäyttöön valmistama kannettava kasettinauhuri WM-D6C]] [[~~Kuva~~Tiedosto:MicrocassetteEquipment.jpg\|thumb\|220px\|Sanelukoneiksi tarkoitettuja mikrokasettinauhureita, joista parhaimmilla voidaan toistaa myös musiikkia.]] Äänen tallennusta [[magnetismi]]a hyväksikäyttäen kokeiltiin jo kauan ennen ensimmäisten toimivien magnetofonien markkinoille tuloa. [[Tanska]]laista [[Valdemar Poulsen]]ia pidetään alan pioneerina, sillä hän rakensi suuria rautalankakeloja käyttäneen ''telegrafonin'' jo 1898. Keksintö esiteltiin [[Pariisin maailmannäyttely]]ssä 1900, mutta sille ei löytynyt käyttöä, koska ilman sähköistä [[Vahvistin\|vahvistusta]] ääntä ei saanut kuuluviin.<ref>[[Pekka Gronow]], Ilpo Saunio: Äänilevyn historia (sivu 255), WSOY 1990, ISBN 951-0-16155-1</ref>. Rivi 11: 1930-luvulla [[Putkivahvistin\|putkivahvistimien]] myötä Poulsenin keksinnön pohjalta kehitettiin toimivia laitteita. [[BBC]] oli ensimmäisiä radioyhtiöitä, joka hyödynsi nauhuria siirtomaalähetyksissään. 1935 saksalainen [[AEG]] esitteli uudenlaista tallennusmateriaalia käyttävän laitteen, jonka se nimesi ''magnetofoniksi''. Teräslangan sijasta magnetofoni käytti metallioksidilla pinnoitettua paperinauhaa, jonka nopeus oli 76 cm sekunnissa. Magnetofonista tuli sittemmin [[Synonymia\|yleisnimi]] kaikille nauhureille, vaikka se oli alun perin vain eräs lajityypin markkinointinimi. Suomessa [[Yleisradio]] kokeili magnetofonia vuoden 1940 [[Helsingin olympialaiset\|Helsingin olympialaisia]] varten, jotka jäivät pitämättä.<ref>[[Pekka Gronow]], Ilpo Saunio: Äänilevyn historia (sivu 255), WSOY 1990, ISBN 951-0-16155-1</ref>. [[Toinen maailmansota\|Toisen maailmansodan]] jälkeen AEG:n magnetofoni siirtyi sotasaaliina [[Yhdysvallat\|Yhdysvaltoihin]], jossa [[Ampex\|Ampex-yhtiö]]~~yhtiö~~ teki laitteesta oman versionsa. [[Bing Crosby]] otti nauhurin käyttöönsä radiolähetystensä ennaltakoostamiseen ja editointiin jo 1947. Keksintö levisi nopeasti radioyhtiöihin, levystudioihin ja lopulta kotikäyttöön.<ref>[[Pekka Gronow]], Ilpo Saunio: Äänilevyn historia (sivut 255–256), WSOY 1990, ISBN 951-0-16155-1</ref> Varsinkin opetuskäytössä nauhuri oli uraauurtava, sillä sen avulla voitiin kieliä opiskella ilman henkilökohtaista opettajaa kielistudioissa ja vaikkapa auton kasettinauhurilla tien päällä. 1960-luvulla neliraitanauhureiden yleistyttyä monet kokeelliset pop- ja rockyhtyeet, kuten [[The Beatles]] ja [[Jimi Hendrix]], käyttivät tekniikkaa levytyksissään ennen kuulumattomalla tavalla. Kehittyessään moniraitatekniikka mahdollisti myös sen, ettei kaikkien muusikoiden ollut tarpeen olla paikalla tai soittaa samanaikaisesti äänitystä varten. Toinen etu oli että virheen sattuessa koko esitystä ei tarvinnut soittaa uudelleen vaan muusikko saattoi tehdä yksin uuden oton joka sitten lisättiin muuhun esitykseen. Välillisesti tämä vaikutti siihen, että yhtyeiden jäsenet ottivat tuotantovastuuta levytysten tekovaiheessa. Rivi 18: == Katso myös == * [[Nauha-asema]] * [[Videonauhuri]] == Lähteet == {{viitteet}} {{Tynkä/~~Elektroniikka~~Tekniikka}} [[Luokka:Äänentoistotekniikka]]

Ero sivun ”Nauhuri” versioiden välillä