Ero sivun ”Demokraattinen Vaihtoehto” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Botti muokkasi linkkiä / linkkejä
Ap4k (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1:
'''Demokraattinen vaihtoehto''' (Demokratiskt alternativ) (DeVa) oli vuosina 1986-1990 toiminut suomalainen vasemmistopuolue.
'''Demokraattinen vaihtoehto''' (Demokratiskt alternativ) (DeVa) perustettiin huhtikuussa 1986 [[Suomen kommunistinen puolue|Suomen kommunistisen puolueen]] (SKP) entisen opposition toimesta. Oppositio oli erotettu [[Arvo Aalto|Arvo Aallon]] johtamasta puolueesta vuosien 1985-1986 aikana. Erottamisia vastustaneet kansanedustajat puolestaan erotettiin [[Suomen Kansan Demokraattinen Liitto|Suomen kansan demokraattisen liiton]] (SKDL) eduskuntaryhmästä. Oppositio ei suostunut hyväksymään erottamisia ja vei kiistan oikeuteen asti. Toimien ikään kuin todellisen SKP:n ilmentymänä, oppositio jatkoi toimintaansa nimellä [[Suomen kommunistinen puolue (yhtenäisyys)]] (SKPy). DeVa perustettiin vaalipuolueeksi kokoamaan yhteen SKPy:n liittolaisia ja se oli SKPy:n vastine SKP:n SKDL:lle.
 
==Historia==
DeVa:n puheenjohtajana toimi (1986-1989) tunnettu näyttelijä [[Kristiina Halkola]] ensimmäisenä suomalaisena naispuoluejohtajana ja hänen jälkeensä [[Marja-Liisa Löyttyjärvi]] (1989-1990).
Deva perustettiin huhtikuussa 1986 [[Suomen kommunistinen puolue|Suomen kommunistisesta puolueesta]] (SKP) 1985-1986 erotetun entisen opposition toimesta. Erottamisia vastustaneet kansanedustajat puolestaan erotettiin [[Suomen Kansan Demokraattinen Liitto|Suomen kansan demokraattisen liiton]] (SKDL) eduskuntaryhmästä, jolloin nämä perustivat oman eduskuntaryhmänsä kesäkuussa. Mukaan uuteen puolueeseen tuli myös joitakin harvoja entisiä enemmistöläisiä.
 
'''Demokraattinen vaihtoehto''' (Demokratiskt alternativ) (DeVa) perustettiin huhtikuussa 1986 [[Suomen kommunistinen puolue|Suomen kommunistisen puolueen]] (SKP) entisen opposition toimesta. Oppositio oli erotettu [[Arvo Aalto|Arvo Aallon]] johtamasta puolueesta vuosien 1985-1986 aikana. Erottamisia vastustaneet kansanedustajat puolestaan erotettiin [[Suomen Kansan Demokraattinen Liitto|Suomen kansan demokraattisen liiton]] (SKDL) eduskuntaryhmästä. Oppositio ei suostunut hyväksymään erottamisiaerottamistaan SKP:sta ja se vei kiistan oikeuteen asti. Toimien ikään kuin todellisen SKP:n ilmentymänä, oppositio jatkoi toimintaansa nimellä [[Suomen kommunistinen puolue (yhtenäisyys)]] (SKPy). DeVa perustettiin vaalipuolueeksi kokoamaan yhteen SKPy:n liittolaisia ja se oli SKPy:n vastine SKP:n SKDL:lle.
DeVa:n nuorisojärjestö oli [[Vallankumouksellinen nuorisoliitto]] (VKN). Muita yhteenliittymän jäseniä olivat SKPy, [[Sosialistinen opiskelijaliitto]] (SOL) ja [[Sosialistinen työväenpuolue]] (STP).
 
DeVa lakkautettiin [[Vasemmistoliitto|Vasemmistoliiton]] perustamisen yhteydessä 1990, jolloin myös SKP ja SKDL lopettivat toimintansa. DeVa:n kansanedustajat liittyivät Vasemmistoliiton eduskuntaryhmään ja SKPy:kin ilmoitti olevansa järjestämättä kilpailevaa toimintaa, lopettamatta omaa organisaatiotaan.
DeVa:n päälehti oli [[Tiedonantaja]], joka samalla oli myös SKPy:n äänenkannattaja. DeVa julkaisi lisäksi alueellisia lehtiä kuten [[Pohjois-Hämeen Näköala]]a ja [[Työn valta]]a (Lahti).
 
==Organisaatio==
[[Eduskuntavaalit 1987|Vuoden 1987 eduskuntavaaleissa]] puolue sai 4 paikkaa (122 181 ääntä, 4,2%), mikä tarkoitti edellisvuonna perustetun eduskuntaryhmän pienenemistä. DeVa:n uudet kansanedustajat olivat [[Marjatta Stenius-Kaukonen]], [[Ensio Laine]], [[Marja-Liisa Löyttyjärvi]] ja [[Esko-Juhani Tennilä]]. [[Suomen presidentinvaali 1988|Vuoden 1988 presidentinvaaleissa]] DeVa:n ehdokkaana oli [[Jouko Kajanoja]], joka sai äänistä 1,6% (44 428) välittömissä vaaleissa, joissa äänestettiin suoraan ehdokasta. Kajanojan valitsijamiehet saivat 56 528 ääntä. Saman vuoden [[Kunnallisvaalit 1988|kunnallisvaaleissa]] DeVa sai 62 154 ääntä ja 127 valtuutettua. Puolue osallistui omilla listoillaan myös useiden ammattiliittojen ja osuuskuntien vaaleihin.
DeVa:n puheenjohtajana toimi (1986-1989) tunnettu näyttelijä [[Kristiina Halkola]] ensimmäisenä suomalaisena naispuoluejohtajana ja hänen jälkeensä [[Marja-Liisa Löyttyjärvi]] (1989-1990).
 
DeVa:n nuorisojärjestö oli [[Vallankumouksellinen nuorisoliitto]] (VKN). Muita yhteenliittymän jäseniä olivat SKPy, [[Sosialistinen opiskelijaliitto]] (SOL) ja [[Sosialistinen työväenpuolue]] (STP). Keväällä 1989 perustettiin Devan sivistysjärjestöksi [[Demokraattinen sivistysliitto]].
DeVa lakkautettiin [[Vasemmistoliitto|Vasemmistoliiton]] perustamisen yhteydessä 1990, jolloin myös SKP ja SKDL lopettivat toimintansa. DeVa:n kansanedustajat liittyivät Vasemmistoliiton eduskuntaryhmään ja SKPy:kin ilmoitti olevansa järjestämättä kilpailevaa toimintaa, lopettamatta omaa organisaatiotaan.
 
DeVa:n päälehtipää-äänenkannattaja oli [[Tiedonantaja]], joka samalla oli myös SKPy:n äänenkannattajalehti. DeVa julkaisi lisäksi alueellisia lehtiä kuten [[''Pohjois-Hämeen Näköala]]aNäköalaa'' ja [[''Työn valta]]avaltaa'' (Lahti).
 
==Vaalit==
[[Eduskuntavaalit 1987|Vuoden 1987 eduskuntavaaleissa]] puolue sai 4 paikkaa (122 181 ääntä, 4,2%), mikä tarkoitti edellisvuonna perustetun eduskuntaryhmän pienenemistä. DeVa:n uudetValitut kansanedustajat olivat [[Marjatta Stenius-Kaukonen]], [[Ensio Laine]], [[Marja-Liisa Löyttyjärvi]] ja [[Esko-Juhani Tennilä]]. [[Suomen presidentinvaali 1988|Vuoden 1988 presidentinvaaleissa]] DeVa:n ehdokkaana oli [[Jouko Kajanoja]], joka sai äänistä 1,6% (44 428) välittömissä vaaleissa, joissa äänestettiin suoraan ehdokasta. Kajanojan valitsijamiehet saivat 56 528 ääntä. Saman vuoden [[Kunnallisvaalit 1988|kunnallisvaaleissa]] DeVa sai 62 154 ääntä ja 127 valtuutettua. Puolue osallistui omilla listoillaan myös useiden ammattiliittojen ja osuuskuntien vaaleihin. Esimerkiksi [[Metalliliitto|Metalliliiton]] vaaleissa 1986 Devan kannatus oli 11,6%.
 
===Eduskuntavaalit 1987===
==DeVa:n kannatus vaaleissa==
{| border="1" cellpadding="0" cellspacing="0"
''eduskuntavaalit 1987''
|-
*Helsingin vp. 3,7% (10 794 ääntä)
! align="center" style="background:#efefef;" | vaalipiiri
*Uudenmaan vp. 3,4% (13 495)
! align="center" style="background:#efefef;" | osuus
*Varsinais-Suomen vp. 5,6% (13 789)
! align="center" style="background:#efefef;" | äänet
*Satakunnan vp. 3,2% (6 004)
|-
*Hämeen vp. 4,1% (8 741)
| Helsingin
*Pirkanmaan vp. 9,4% (17 912)
| align="center" | 3,7%
*Kymen vp. 3,4% (6 870)
| align="right" | 10 794
*Etelä-Savon vp. 1,7% (2 009)
|-
*Pohjois-Savon vp. 2,7% (3 987)
| Uudenmaan
*Pohjois-Karjalan vp. 3,4% (3 373)
| align="center" | 3,4%
*Vaasan vp. 2,9% (7 900)
| align="right" | 13 495
*Keski-Suomen vp. 2,5% (3 594)
|-
*Oulun vp. 3,9% (9 408)
*| Varsinais-Suomen vp. 5,6% (13 789)
*Lapin vp. 12,0% (14 305)
| align="center" | 5,6%
| align="right" | 13 789
|-
| Satakunnan
| align="center" | 3,2%
| align="right" | 6 004
|-
| Hämeen
| align="center" | 4,1%
| align="right" | 8 741
|-
| Pirkanmaan
| align="center" | 9,4%
| align="right" | 17 912
|-
| Kymen
| align="center" | 3,4%
| align="right" | 6 870
|-
| Etelä-Savon
| align="center" | 1,7%
| align="right" | 2 009
|-
*| Pohjois-Savon vp. 2,7% (3 987)
| align="center" | 2,7%
| align="right" | 3 987
|-
*| Pohjois-Karjalan vp. 3,4% (3 373)
| align="center" | 3,4%
| align="right" | 3 373
|-
| Vaasan
| align="center" | 2,9%
| align="right" | 7 900
|-
| Keski-Suomen
| align="center" | 2,5%
| align="right" | 3 594
|-
| Oulun
| align="center" | 3,9%
| align="right" | 9 408
|-
| Lapin
| align="center" | 12,0%
| align="right" | 14 305
|}
 
[[Luokka:Suomalaiset puolueet]]