Ero sivun ”Alexander Dubček” versioiden välillä

Dubčekin perhe kuuli [[Interhelpo]]sta vuoden [[1924]] paikkeilla. Se oli työläisten ja maanviljelijöiden osuuskunta, joka auttoi [[Neuvostoliitto]]a teollisuuden ja maatalouden kehittämistyössä. Perhe muutti vuonna [[1925]] [[Kirgisia]]an, yli 6000 kilometrin päähän kodistaan, [[Biškek]]in kaupunkiin. Monelle Interhelpon 303 jäsenestä Kirgisian alkukantaiset olot olivat pettymys. Ensimmäisiltä kuukausilta ei saatu lainkaan palkkaa ja asuntoina olivat vuoden [[1905]] [[Venäjän–Japanin sota|Venäjän ja Japanin välisen sodan]] aikaiset sotilasparakit. Neuvostoliiton johtaja [[Josef Stalin]] kielsi osuuskunnan toiminnan vuonna [[1943]]. Muuten Dubček kuvailee lapsuuttaan Kirgisiassa onnelliseksi.<ref name="Dubček20-21"/>

 

 

Vuonna [[1935]] sattui välikohtaus, jonka vuoksi perheen äiti ja vanhempi poika, Julius, muuttivat takaisin kotimaahan. Alexander jäi vielä kolmeksi vuodeksi isänsä kanssa [[Neuvostoliitto]]on. Vaikka veli ja äiti olivat poissa oli elämä muuten onnellista. Vuodesta [[1936]] lähtien alkoi kuitenkin aikuisten elämä synkentyä ja se heijastui myös lapsiin ja nuoriin. Koulussa opettajat käskivät leikata kirjoista irti sellaisista henkilöistä kertovia sivuja, jotka oli julistettu "vallankumouksen vihollisiksi". Erityisen hämmentävä oli [[Buharin]]in, [[Jagoda]]n ja [[Rykov]]in oikeudenkäynti maaliskuussa [[1938]]. Kuinka oli mahdollista, että aikaisemmin sankareina pidetyt henkilöt olivatkin nyt valtion vihollisia? <ref> Dubček,Alexander: Viimeisenä kuolee toivo - poliittiset muistelmat, sivut 40–41, toimittanut Jiri Hochman, WSOY Juva, 1993 </ref>