Ero sivun ”Henrikin Liivinmaan kronikka” versioiden välillä

'''Liivinmaan kronikka''' ({{k-la|Heinrici chronicon Livoniae}}) on 1200-luvulla kirjoitettu [[kronikka]]. Teos on [[Novgorodin ensimmäinen kronikka|Novgorodin ensimmäisen kronikan]] ja [[Liivinmaan riimikronikka|Liivinmaan riimikronikan]] ohella merkittävimpiä [[Baltia]]n varhaiskeskiajan historian lähteistä. Toisaalta se heijastelee [[ristiretki]]-aatetta<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.lituanus.org/1990_1/90_1_02.htm | Nimeke =Charesteristics of Warfare in the Times of Henry of Livonia and Balthasar Russow | Tekijä =Andres Kasekamp | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu =Lithuanian Quartely Journal of Arts and Scienses | Ajankohta =1990 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 29.4.2010 | Kieli ={{en}} }}</ref>, toisaalta se kertoo Baltian yhteiskunnallisista oloista ja käännytyksestä [[kristinusko]]on 1200-luvun alussa. Alkuperäinen teos oli korjoitettukirjoitettu latinaksi. ''Liivinmaan kronikan'' nimellä tunnetaan myös [[Balthasar Russow]]in 1578 julkaisema teos.<ref>[http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Balthasar+russofobirussofobiBalthasar+Russowin+kirja+Suomeakin+sivunneesta+sodastailmestyi+viimein+suomeksiKronikka+Iivana+Julman+sodank%C3%A4ynnist%C3%A4+kauhistutti+aikalaisia+jainnoitti+j%C3%A4lkipolvien+kirjailijoita/HS20041222SI1KU02rmd Balthasar, russofobi] – ''[[Helsingin Sanomat]]'', 22.12.2004</ref> Teos oli ilmeisesti laadittu [[paavi]]n edustajia varten kuvaukseksi [[Liivinmaa]]lle suunnatuista [[ristiretket|ristiretkistä]]. Tarkoituksena oli erityisesti esittää piispa [[Albert von Buxhövden]]in toimet hyvässä valossa<ref name="IH">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.historia.lv/alfabets/I/In/Indrika%20hronika/encik/indr_hr_lpe.htm | Nimeke =Indriķa hronika | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = 6. marraskuuta 2002 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 29.4.2010 | Kieli ={{lv}} }}</ref>.

Kronikan käsikirjoituksessa ei mainita kirjoittajan nimeä. Tästä huolimatta tutkijat ovat olleet lähes yksimielisiä siitä, että teoksen on kirjoittanut kronikassa usein esiintyvä ''Henricus de Lettis''. Henrikin itsensä mukaan hän oli lättiläisten pappi (''Lettorum ministor'') tai pappi ja tulkki (''Henricus de Lettis''). Henrikin kansalaisuus on epäselvä. Varhaisen tutkimuksen mukaan hän oli [[latvialaiset|latvialainen]]. Pohjan tälle teorialle loi [[Hannover|hannoverilainen]] kirjastonhoitaja [[Daniel Gruber]]<ref name="IH" />, joka julkaisi Liivinmaan kronikat ensimmäisenä vuonna 1740. Hän saksansi nimen muotoon ''Heinrich der Lette'', eli Henrik Lättiläinen. 1800-luvulla nousi esiin saksalaisten tutkijoiden keskuudessa teoria Henrikin saksalaisuudesta. Lättiläis-nimitystä ei pidetty kansallisuuteen viittaavana, vanvaan sen uskottiin viittaavan toiminta-alueeseen eli Lätinmaahan. [[August Hansen]] käytti vielä vuonna 1853 julkaistussa saksannoksessaan (''Origines Livoniae sacrae et civilis, Heinrich's der Letten älteste Chronik von Livland'') muotoa Heinrich der Lette. [[Eduard Pabst]] käytti omassa saksannoksessaan muotoa ''einrichHeinrich von Lettland'', eli Lätinmaan Henrik. Vuonna 1938 latvialainen tutkija [[Arvēd Švābe]] pyrki kumoamaan Henrikiä saksalaisena pitävien argumentteja. Hänen mukaansa esimerkiksi kronikoitsijan saksalaisista puhuttaessa käyttämä muoto ''nos'' eli "me", viittaa kristillisyyteen eikä samaan kansaan kuulumiseen. Hänen mielestään kronikassa käytetty nimi ''Henricus de Lettis'' ei voinut viitata muuhun kuin Henrikin latvialaisuuteen. Samoin latvialaisuuden puolesta puhuivat kronikassa esiintyvät sympatiat latvialaisille. Vuonna 1953 [[Albert Bauer]] päätyi tukemaan saksalais-teoriatasaksalaisteoriaa oman saksankielisen teoksensa esipuheessa. Hän tukeutui muunmuassa kronikan kielellisiin ominaisuuksiin, HeinrikinHenrikin saksalaisperäiseen nimeen, sekä kirjoittajan Saksan olojen tuntemukseen. Lisäksi kronikan eräässä kohdassa, jossa Henrik kertoo taistelusta virolaisa vastaan, hän toteaa "meidän miehistämme kaatui kaksi ja lättiläisiä kaksi". Suomessa vakiintui muoto "Henrik Lättiläinen", mutta tätä on pyritty korjaamaan neutraalimpaan muotoon "Lätin Henrik", joka ei ota kantaa kirjoittajan kansallisuuteen.<ref name="Henrikin Liivinmaan kronikka">{{Kirjaviite | Tekijä=Henrik, Lättiläinen | Nimeke=Henrikin Liivinmaan kronikka | Selite=(Heinrici chronicon Livoniae.) Suomennos: [[Maijastina Kahlos]] & Raija Sarasti-Wilenius. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 934 | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Suomalaisen Kirjallisuuden Seura | Vuosi=2003 | Tunniste=ISBN 951-746-521-1}}</ref>

HeinrikiäHenrikiä saksalaisena pitävät ovat sijoittaneet hänen syntymäpaikkansa [[Magdeburg]]in hiippakunnanalueelle Pohjois-Saksaan. Paavi kutsui [[bulla]]llan ristiretkeläsiä [[Saksi]]sta ja [[Westfalen]]ista vuonna 1198, ja vuonna 1202 perustettiin [[Kalparitaristo]], jolloin Baltian ristiretkissä alkoi uusi, sotaisampi vaihe<ref name="BH">{{Kirjaviite | Tekijä =Vilho Niitemaa | Nimeke =Baltian Historia | Vuosi =1991 | Luku = | Sivu = | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija =Tammi | Tunniste =ISBN 951-30-9112-0 | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 29.4.2010 | Kieli = }}</ref>. Henrik tuli Liivinmaalle ilmeisesti keväällä vuonna 1205 noin 18-vuotiaana. Hän oli piispa Albertin oppilas ja sai pappisvihkimyksen talvella vuonna 1208. Tämän jälkeen hän toimi pappina [[Valmiera]]n lähistöllä [[latgallit|latgallien]] parissa. Vuonna 1215 hän oli Albertin mukana [[Rooma]]n [[lateraanisynodi]]ssa. Vuodet 1222-241224 hän vietti edelleen Albertin mukana Saksassa. Vuosina 1216-201220 hän oli mukana [[Ristiretket Baltiaan|Baltian ristiretkillä]] [[virolaiset|virolaisia]] vastaan. Henrik osasi [[latina]]a, [[saksan kieli|saksaa]], [[latvian kieli|latviaa]], [[liivin kieli|liiviä]] sekä [[viron kieli|viroa]], joten hän toimi usein tulkkina paikallisten ja ristiretkeläisten käymien neuvotteluiden aikana. Liivinmaan kronikkaa hän rupesi ilmeisesti työstämään [[Tarton piiritys|Tarton piirityksen]] jälkeen vuonna 1225. Kronikka oli ilmeisestilienee tarkoitettu paavi [[Honorius III|Honorius III:n]]:nen legaatti [[Vilhelm Modenalainen|Vilhelm Modenalaista]] varten, jolle hän työskenteli tulkkina vuosina 1225-27<ref name="PSA">{{Verkkoviite | Osoite =http://depts.washington.edu/baltic/papers/henry_of_livonia_williamson.htm | Nimeke =Primary Source Analysis of The Chronicle of Henry of Livonia | Tekijä =Ruth Williamson | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta =2002 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 29.4.2010 | Kieli ={{en}} }}</ref>. Tämän jälkeen hän toimi pappina Soontaganassa vuosina 1227-341234 ja Rubenesissä 1234-591259.<ref name="Henrikin Liivinmaan kronikka" /> Henrik kuoli luultavasti vuonna 1259<ref name="EP">{{Lehtiviite | Tekijä = Jaan Undusk | Otsikko =Eesti lugu: Henriku Liivimaa kroonika | Julkaisu =Eesti Päevaleht | Ajankohta =24. lokakuuta 2008 | Vuosikerta = | Numero = | Sivut = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Selite= | Tunniste= | www =http://www.epl.ee/artikkel/446051 | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 29.4.2010 | Kieli = {{et}} | Lopetusmerkki = }}</ref>.

Liivinmaan kronikka edustaa kronikkatyyppiä, jossa tekijä kertoo itse kokemistaan tapahtumista. Lisäksi hän saattoi täydentää tietojaan silminnäkijöiden kertomuksilla ja joskus harvoin kirjallisilla lähteillä. Henrik itse toteaa teoksessaan että: "Tähän ei ole kirjoitettu mitään muuta, paitsi se, minkä melkein kaiken olen nähnyt omin siminsilmin. Sen, mitä en ole nähnyt omin siminsilmin, olen saanut tietää niiltä, jotka sen näkivät ja olivat mukana"." Teos keskittyy paljolti pohjoisen Liivinmaan tapahtumiin, johtuen ehkä siitä, että Henrikin on arveltu kirjoittaneen teoksensa ollessaan Rubenesissä lähellä virolaisaluetta ollessaan latgallien pappina. Ajalta ennen Henrikin saapumista Liivinmaalle vuonna 1205, tärkein lähde oli pappi [[Teoderik]]. Kirjallisina lähteinä on vähäisessä määrin käytetty [[annaali|annaaleja]]. Henrik ryhtyi kirjoittamaan kronikkaansa vuonna 1225 [[Tarton piiritys|Tarton valtauksen]] jälkeen. Teos alkaa Meinhardin tulosta Liivinmaalle ja jatkuu yhtenäisenä kokonaisuutena Tarton valtaukseen saakka. Tämän jälkeen Henrik kirjasi vielä hajanaisia tapahtumia huhtikuun loppuun vuonna 1226. Viimeiset kirjoitukset käsittelevät [[Saarenmaa (muinaismaakunta)|Saarenmaan muinaismaakunnan]] valloitusta vuonna 1227. Tutkijat ovat jakaneet kronikan 30:een roomalaisin numeroin jaettuun päälukuihinpäälukuun, jotka taas on jaettu arabialaisin numeroin merkittyihin kappaleisiin.<ref name="Henrikin Liivinmaan kronikka" />

*"Piispa Bertold" kertoo nimensä mukaisesti piispa Bertoldille, jolle kyseinen kirja on omistettu. Tämä kirja on vielä ensimmäistäkin lyhyempi.

*"Piispa Albert" alkaa piispa Albertin vihkimisestä piispaksi vuonna 1198 ja etenee vuosi kerallaan Albertin kahdeksanteen hallintovuoteen.

*Neljäs Viroa käsittelevä kirja alkaa kesken Piispapiispa Albert kirjan päälukua. Tämä kirja kertoo parikymmenvuotisesta sodasta virolaisia vastaan.

Kronikka kuvaa latvialaisia hyvin positiivisessa valossa. Tämän on arveltu johtuneen siitä, että latvialaiset kääntyivät kristinuskoon verrattain nopeasti ja taistelivat monesti saksalaisten rinnalla pakanoita vastaan. Syynä on myös pidetty Henrikin mahdollista latvialaisuutta. Virolaisiin kronikoitsija suhtautuu melko vihamielisesti, mutta toisaalta kehuen heidän urheuttaan.<ref name="Henrikin Liivinmaan kronikka" /> Esimerkiksi virolaisten päälikkö [[Lembitu]]a kuvataan taitavaksi sotapääliköksi<ref>{{Verkkoviite | Osoite =http://www.horisont.ee/node/36 | Nimeke =Sõjaeelse Eesti esseistika ja kirjanduskriitika | Tekijä =J. Luiga | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 29.4.2010 | Kieli ={{et}} }}</ref>. Lisäksi kirjoittaja kannustaa voitettujen virolaisten myötämieliseen kohteluun, jotteivät nämä hylkäisi kristinuskoa. Venäläiset kuvataan usein virheelisesti pakanoina, vaikka he olivat kristittyjä, tosin [[ortodoksinen kirkko|ortodokseja]]. Heitä kuvataan myös kristittyjen arkkivihollisina.<ref name="Henrikin Liivinmaan kronikka" /> Venäläiset tukivatkin pakanoita monissa taisteluissa saksalaisia vastaan, ja toisaalta yrittivät itsekkinitsekin alistaa näitä valtansa alle.<ref name="BH" /> [[Tanska|Tanska]]laisiin suhtaudutaan viileästi, sillä he olivat saksalaisten kilpailijoita Virossa.<ref name="Henrikin Liivinmaan kronikka" /> Pakanoita kuvataan usein halventavin sanankääntein, ja heitä pidetään epäluotettavina<ref name="PSA" />.

Vaikka teksti onkin monin paikoin hyvin puolueelistapuolueellista, ei Henrik jätä ristiretkeläisiäkään kritiikin ulkopuolella. Osansa saa jopa hänen opettajansa piispa Albert. Ristiretkeläisten kerrotaan esimerkiksi ryöstelevän ja murhaavan pakanoita.<ref name="EP" /> Erityisen raa'asti Henrikin mukaan käyttäytyivät kuitenkin kristinuskoon kääntyneet paikalliset. Kristinuskoon kääntyneitä liiviläisiä pidetään kronikassa myös epäluotettavina, ja heidän kääntymisensä motiivit kyseenalaistetaan erityisesti liiviläisten ja virolaisten käänytettyjenkäännytettyjen kohdalla.<ref name="Henrikin Liivinmaan kronikka" />