|
Peronismiin yhdistetään yleensä seuraavat aatteet ja ajatukset:
*[[Populismi]]. Perón halusi vedota poliittisella sanomallaan juuri vähäosaisiin ja tavalliseen kansaan. Peronismin populistiseen retoriikkaan kuului varsinkin alkuaikoina on kuulunut vaatimus "vanhan eliitin" ja varakkaan yläluokan vallan kumoamisesta. Erityisesti Evita Perón kunnostautui miestään tukevan populistisen retoriikan käytössä, mutta myös itse Juan Perónin puheet olivat pääasiassa kansallismielisiä ja populistisia.
*Vahva autoritaarinen keskushallinto, joka pitää opposition tiukassa otteessaan ja kurissa.
*Kolmannen tien suhtautuminen talouteen [[KorporatismiKorporativismi|korporatistisinkorporativistisin]] keinoin. Peronismin korporatismiinkorporativismiin liittyy myös Perónin perustama peronistinen ei-sosialistinen ammattiyhdistysliike, joka tuki valtiota ja oli valtion kontrollissa. Perón loi korporaatioita[[korporaatio]]ita, jotka sidottiin eri tavoilla valtioon.
*Nationalismin ja sosiaalidemokratian yhdistäminen. Peronismin tarkoituksena on rakentaa hyvinvoiva kansakunta, joka on vapaa ulkomaisesta omistuksesta ja vaikuttettaistavaikutteista. Tästä syystä Perón toteuttikin Argentiinassa ulkomaisten pankkien ja yritysten [[kansallistaminen|kansallistamisia]].
Peronismin vastustajat ovat korostaneet sitä, että aatteella on paljon yhteistä [[fasismi]]in kanssa, koska se kannattaa korporatismiakorporativismia, vahvaa hallintoa ja kansallismielisyyttä. Kuitenkaan peronismi ei ole fasistinen aate, vaikka se omaksuikin piirteitä [[1930-luku|1930]]-[[1940-luku]]jen vaihtoehtohallinnoista, kuten [[Italia]]sta, [[kansallissosialistinen Saksa|Saksasta]], [[Espanja]]sta ja [[Unkari]]sta. ErityisestiVarsinkin Italian [[pääministeri]], ''Il Duce'' [[Benito Mussolini]] teki vaikutuksen Peróniin vuonna [[1938]], ja hän solmi tämän kanssa läheiset suhteet. Erityisesti Perón arvosti Mussolinin sisäpolitiikkaa. Näistä maista, erityisesti Italiasta, hänPerón omaksui ajatuksensa korporatismistakorporativismista. Myöhemmin myös Espanjalla oli oma merkittävä vaikutuksensa peronismin kehittymiseen, koska Perón vietti 18 vuotta maanpaossa generalissimo [[Francisco Franco]]n johtamassa falangistisessa ja francolaisessa Espanjassa sen jälkeen, kun hänet oli syrjäytetty sotilasvallankaappauksessa nimeltä "Vapauttava vallankumous" (''Revolucíon Libertadora'') vuonna [[1955]]. Itse Francoon Perón kuitenkin suhtautui kaksijakoisesti.
Sen sijaan Saksaan Perónilla ei ollut kovinkaan läheiset välit. Kansallissosialismi jäi ideologiana etäiseksi Perónille ja hänen aatteelleen. Vuonna [[1938]] kylläkintosin kiellettiin argentiinalaisia diplomaatteja myöntämästä viisumeita Euroopasta paenneille juutalaisille, mutta tämä tapahtui Perónin edeltäjän presidentti [[Roberto María Ortiz]]in (1938-[[1942]]) aikana ja tämä kielto jatkui Argentiinan työvoimapolitiikassa koko [[toinen maailmansota|II maailmansodan]] ajan. Ehkä merkittävin peronistisen Argentiinan Saksaa ja kansallissosialismia kohtaan tunnetun sympatian osoitukseksi tulkittu teko oli sodan jälkeen maanpakoon lähteneiden saksalaisten upseerien ja kansallissosialistien vastaanottaminen. Maanpakolaiset, joiden joukossa oli myös sotarikollisiksi luokiteltuja, saivat hyvän turvapaikan Argentiinaan jo ennen sotaa syntyneestä vireästä saksalaisyhteisöstä. Tunnetuin Argentiinassa pakolaisena ollut lienee [[Obersturmbannführer]] [[Adolf Eichmann]], jonka [[Mossad]] kaappasi pääkaupunki [[Buenos Aires]]ista vuonna [[1962]].
[[Luokka:Poliittinen ideologia]]
| 