Hallinto oli tyypillinen aikansa eurooppalainen järjestelmä, joka yhdisti konservatiivisuutta, [[korporatismikorporativismi]]a, [[katolinen kirkko|katolisuutta]], [[kansallismielisyys|kansallismielisyyttä]] ja [[fasismi]]a. Estado Novo ei kuitenkaan autoritaarisuudessaan yltänyt aikansa radikaaleimpien järjestelmien, kuten [[Italia]]n ja [[kansallissosialistinen Saksa|Saksan]] tasolle. Se omaksui fasistiset piirteet ja tunnukset lähinnä pintapuolisesti, jotta se olisi vaimentanut keski- ja alaluokista lähtöisin olevat radikaalimmat aatteet ja yhteiskunnalliset vaatimukset. Estado Novon juuret olivat kirkon ja yhteiskunnan ylempien luokkien aatteissa toteuttaa voimakas ja yhteiskuntajärjestyksen takaava konservatiivinen valtio. António Salazar oli katolinen traditionalisti, jonka mukaan valtion oli tarpeellista säädellä voimakkaasti modernisoituvaa taloutta. Tämä oli tarpeen, jotta yhteiskunnassa säilyisi maaseudun perinteiset katoliset arvot. Uuden valtion keskeinen toimija ja ylläpitäjä oli Portugalin salainen poliisi ''[[Polícia Internacional e de Defesa do Estado]]'', (PIDE). Toisinajattelijat vangittiin, joista merkittävimmät karkotettiin [[Afrikka|Afrikan]] rannikon saarille, kuten [[Kap Verde]]lle.
Estado Novo vahvisti portugalilaisen yhteiskunnan isänmaallisia ja katolisia arvoja. Koulutusjärjestelmässä korostettiin Portugalin kansakunnan ja sen [[Luettelo siirtomaista#Portugali|merentakaisten siirtomaiden]] (''Ultramar'') merkitystä. Järjestelmän mottoon ''Deus, Pátria e Familia'' (''Jumala, Isänmaa ja Perhe'') kiteytyivät Estado Novon tärkeimmät aatteet. Kansainvälinen yhteisö alkoi suhtautua kielteisesti Portugalin poliittiseen järjestelmään [[toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] jälkeen vuodesta 1945 lähtien, kun enemmistö Euroopan autoritaarisista ja korporatiivisista hallinnoista oli kaatunut.