|
'''Geneettinen virhepäätelmä''' on [[argumentaatiovirhe]], jossa asian oletetusta alkuperästä tehdään arvo sinänsä, ja hyökätään asiaa vastaan, eikä sen alkuperää. Geneettisen virhepäätelmän kaava on seuraava:
1. #Asialla A on joko tiedetty tai oletettu alkuperä P
2. #P on eettisesti epämiellyttävä
3. #Siispä A on epätosi
Esimerkki geneettisestä virhepäätelmästä on vaikkapa seuraava:
:''Pidätkö vihkisormusta? Etkö tiedä, että se symboloi kahleita, joilla entisajan kurgaanit sitoivat vaimonsa kiinni teltan keskisalkoon estääkseen heitä poistumasta ulos kotiteltastaan? Vihkisormus on naisten alistamista!''
[[Marxilainen uskontokritiikki]] perustuu geneettiselle virhepäätelmälle. Marx kirjoitti:
:''Epäuskonnollisen kritiikin perusta on: ihminen tekee uskonnon, uskonto ei tee ihmistä. Ja uskonto on juuri sellaisen ihmisen itsetajuntaa ja itsetuntoa, joka ei ole vielä saavuttanut itseään tai sitten on uudestaan kadottanut itsensä. Mutta ihminen ei ole mikään käsitteellinen, maailman ulkopuolella kyyhöttävä olento. Ihminen, se on: ihmisen maailma, valtio, yhteisö. Tämä valtio ja yhteisö tuottavat uskonnon, nurinkurisen elämänkäsityksen, koska ne muodostavat nurinkurisen maailman. Uskonto on tämän maailman yleistä teoriaa, sen tietosanakirjamainen yleiskatsaus, sen logiikka kansantajuisessa muodossa, sen henkinen huipentuma, sen innoitus, sen moraalinen palkkio tai rangaistus, sen juhlallinen täydennys. sen yleinen lohdutus ja oikeusperusta. Se on inhimillisen olemuksen mielikuvitustoteutuma, koska inhimilliseltä olemuksella ei ole mitään tosi todellisuutta. Taistelu uskontoa vastaan on siis välillisesti taistelua sitä maailmaa vastaan, jonka henkistä maustetta uskonto on.
Uskontotieteen nykytietämyksen valossa Marxin näkemys sekä uskonnon olemuksesta että sen syntymekanismista on virheellinen. Ihminen ei ole ihmisen maailma, valtio eikä yhteisö, vaan ihminen on yksilö ja subjekti, eikä valtio ja yhteisö tuota uskontoa, vaan se lähtee yksilöistä itsestään. Uskontoa (tai mitään aatejärjestelmää) ei myöskään voida kritisoida kritisoimalla uskonnon [oletettua] alkuperää (marxilaisen uskontokritiikin mukaan "sitä maailmaa, jonka henkistä maustetta uskonto on"); sitä on kritisoitava uskonnon realiteettien pohjalta.
[[Luokka:Logiikka]]
|
