Vuonna [[1975]] alkoi tehokkaamman ja taloudellisemman version suunnittelu. Tästä tuli lopulta '''DC-9 Super 80''' ('''DC-9-80'''). Tämä versio sai tyyppihyväksynnän vuonna [[1981]]. McDonnell-Douglas uudelleennimesi DC-9-80 sarjan '''MD-80'''-sarjaksi vuonna [[1983]].
===MD-81/82/83/87/90===
Alkuperäinen MD-80-sarjan versio oli '''MD-81''', joka siis tuli liikenteeseen 1981. '''MD-82''':ssa oli tehokkaammat moottorit, '''MD-83''':ssa oli pitempi toimintamatka ja vielä tehokkaammat moottorit. Kaikissa DC-9 -sarjojen koneissa oli käytössä Pratt&Whitney JT8D -ohivirtaussuihkuturbiinit. MD-80 -sarjojen koneissa oli tehokkaammat ja suuremman ohivirtaussuhteen vuoksi taloudellisemmat JT8D-200 -moottorit. '''MD-87''' oli lyhennetty versio aiemmista (samankokoinen kuin DC-9-30), ja siinä oli moderni ohjaamo elektronisine näyttöineen. Tämä versio sai tyyppihyväksynnän vuonna 1987. MD-87:llä ei ollut suurta kysyntää. [[Finnair]]in laivastossa oli lukuisia MD-80-sarjan versioita, mutta sekä DC-9 että MD-80 ovat jo poistuneet laivastosta Airbus A320-sarjan tieltä.
{{Pääartikkeli|[[McDonnell Douglas MD-80]]}}
===MD-88===
teki ensilentonsa 1987. Siinä oli MD-83:n moottorit ja moderni ohjaamo elektronisine näyttöineen ja uudistettu matkustamo sekä useita parannuksia.
===MD-90-30===
on DC-9:n kehitysversioista suurin, 1,4 metriä pitempi kuin aiemmat MD-80 -versiot (6,8 metriä MD-87:ää pitempi). Ensilento oli 1993 ja tyyppihyväksyntä tuli 1994. MD-90:n moottoreiksi valittiin tehokkaat IAE:n (International Aero Engines) V2500 moottorit, joiden työntövoima on 111 kN. MD-90:stä on myös pitkän toimintamatkan versio MD-90-30ER. Lisäksi MD-90:stä on olemassa versio MD-90-50, jossa on vielä pitempi toimintamatka, suurempi enimmäislentoonlähtöpaino ja isommat polttoainesäiliöt. MD-90-55:ssä on suurempi matkustajakapasiteetti (187 matkustajaa yhdessä luokassa), minkä mahdollistavat kaksi ylimääräistä ovea koneen etuosassa, jolloin vaatimus evakuointinopeudesta täyttyy. [[Blue1]] luopuu viidestä MD-90 koneestaan vuoden 2010 aikana.
