Ero sivun ”Jussi Reinikainen” versioiden välillä

'''Erik Johan (Jussi) Reinikainen''' oli suomalainen [[kalterijääkärit|kalterijääkäri]] ([[25. marraskuuta]] [[1889]] [[Parikkala]] – [[29. heinäkuuta]] [[1969]] [[Simpele]]) oli suomalainen [[kalterijääkärit|kalterijääkäri]]. Hän toimi aluksi mm. myyjänä setänsä kauppaliikkeessä ja otti innokkaasti osaa vapaaseen harrastustoimintaan mm. Ryhti-nimisessä urheiluseurassa, jonka kautta hän joutui kosketuksiin jääkäriliikkeen kanssa.

Toimiessaan jääkärivärvärinä Viipurin[[Viipuri]]n tienoilla hän joutui maaliskuussa 1916 kiinni ja hänet vietiin lopuksi [[Pietari (kaupunki)|Pietariin]] [[Špalernajan tutkintavankila|Spalernajan vankilaan]]. Siellä Reinikainen 77:n muun kalterijääkärin kanssa tuomittiin kuolemaan. Vallankumouksen myrskyssä hän kuitenkin pääsi vapaaksi ja Suomeen. Välittömästi tämän jälkeen Jääkäri-Jussi liittyi myös Preussilaiseen[[preussi]]laiseen Jääkäripataljoona 27:ään, jonka mukana hän osallistui sotatoimiin Kuurinmaalla[[Kuurinmaa]]lla ja haavoittui vakavasti venäläisten taistelukaasuhyökkäyksissä.

Jääkärivääpeli Reinikainen toimi jatkuvasti siviilissäkin maanpuolustustyössä mm. tukien Simpeleen res.upseerienreservinupseerien ja res.reservin aliupseerien toimintaa taloudellisesti. Hän lahjoitti mm. SimRu:lle maan Junkkarikämpän rakentamista varten ja tuki muutenkin rakennustyötä. Simpeleen molemmat reservikerhot kutsuivat hänet kunniajäsenekseen ja Etelä-Karjalan reserviläispiiri myönsi Reinikaiselle piirin ensimmäisen kultaisen ansiomitalin.

Lähes 81-vuotiaaksi elänyt Jääkäri-Jussi oli yksi viimeisistä Suomen kalterijääkäreistä. Nämä olivat aikaisemmin keskusteluissaan sopineet, että jokainen, joka keksii ja haluaa, jättää jälkeensä jonkinlaisen muiston jääkäriaatteesta. Jääkäri-Jussi rakensi omalle maalleen Iivanansaareen hautakammion, mikä on kopio hänen muinaisesta vankisellistään SpalernajanŠpalernajan vankilassa. Reinikainen sanoi vihkiäispuheessaan kammion tulevan symboloimaan koko maanpuolustusaatetta, jonka eräs alkumuoto jääkäriliike oli. Kammioon liittyy myös saman järven mantereenpuoleisella rannalla oleva Simpeleen reserviupseerikerhon maja, Junkkarikämppä, johon tarvittavan maa-alan Reinikainen lahjoitti ja tuki voimakkaasti myös itse majan rakentamista.

Hautakammio eroaa sisustukseltaan vain muutamassa kohdin alkuperäisestä, jo aika päiviä puretusta pietarilaisen vankilan sellistä: keskellä lattiaa on kaksi betonipilaria, joista toinen kannattaa pronssista jääkäripatsaan pienoismallia ja toinen Reinikaisen tuhkauurnaa. Lisäksi ulko-ovessa on Preussin 27. Jääkäripataljoonan merkki ja oven pieleen on kiinnitetty Saksasta lahjana saatu saman aikakauden “hiilisankokypärä“. Muuten sisustus on tarkka, jopa nurkassa oleva ikonikin on helsinkiläisestä antiikkiliikkeestä löytynyt aito venäläinen, 1800-luvun lopuillalopulla valmistettu. Jopa pöydällä olevat astiatkin ovat aitoja, neuvostoliittolaisen museon tarkoitukseen lahjoittamia. Ovessa olevaan laattaan on kaiverrettu vainajan sotilasarvo, nimi sekä synnyin- ja kuolinpäivät.

Kammion katolla on miekkaa pitelevää istuvaa leijonaa esittävä patsas; leijona katselee valppaasti itään. Eteläseinään on asennettu kookas metallinen risti haudan merkkinä. Kammion ovessa on lasitettu vartijan tarkastusreikä, josta kammioon voi nähdä sisälle. Ovea ei ole hautajaisten jälkeen enää avattu. Takaseinällä on kalteroitu ikkuna, josta niin ikään näkee sisälle kammioon. Tuhkauurnan mukana selliin asetettiin myös jääkäripatsas sekä Jussi Reinikaisen miekka ja kunniamerkit. Kalterijääkärin viimeistä matkaa oli seuraamassa n. 600-henkinen yleisöjoukko ja tätä ainutlaatuista tapahtumaa kuvattiin mm. valtakunnallisissa aikakausjulkaisuissa.

Kaksi virkamiestä sai potkut ja porttikiellon valtionvirkoihin Reinikaisen paperien hautailun johdosta – Kekkonenhan ei koskaan sumeillut heiluttaa pyövelinkirvestä kun syytä oli. Myös SKP:n puheenjohtaja Aimo Aaltonen sai Kekkoselta samasta syystä kovasanaisen nuhdesaarnan: hän oli luvannut suojella kyseisiä virkamiehiä ylemmän tahon vihalta, jos käry olisi käynyt – mutta Kekkosen edessä hänkin oli täysin voimaton. Rakennuslupa tuli suunnilleen pikakirjeenä tämän jälkeen: Kekkosen vihanpitotapa oli hänen pääministeri- ja puhemiesajoiltaan liiankin hyvin tiedossa, joten hänen suututtamistaan vältettiin jo tuolloin kaikin keinoin.

Reinikainen itse teki loppuikänsä ajan säännöllisin välein pyhiinvaellusmatkoja tälle viimeiselle leposijalleen ja kuljetti aina mukanaan nykyisin kammiossa olevaa jääkäripatsasta. Reserviupseerikerhon jäsenet kertovat, että Reinikainen käytti hautakammiotaan myös kalamajana: niin kauan kuin hän eli, kammiossa oli patja ja vuodevaatteet häntä varten; ne vietiin pois hautajaisten yhteydessä.

Mantereella saaren lähellä on soutuvene, jolla voi soutaa saareen (n. 200m200 m).