Ero sivun ”Beetasalpaajat” versioiden välillä

Sympaattisen hermoston välittäjäaineet noradrenaliini ja adrenaliini vaikuttavat elimistössä useisiin elinjärjestelmiin, mutta voimakkaimmin niiden vaikutukset ilmenevät sydän- ja verenkiertoelimistössä, hengityselimistössä ja maksassa. Sympaattisen hermoston vaikutus on fyysiseen suoritukseen valmistava ja sitä edistävä: sydämen syke kiihtyy ja supistusvoima kasvaa, ja verisuonet, etenkin [[Laskimo|laskimot]] supistuvat. Keuhkoputket laajenevat, jotta elimistön hapensaanti voidaan turvata, ja maksassa olevien glukoosivarastojen pilkkominen kiihtyy, jotta lihasten ravinnonsaanti varmistuisi.

Beetasalpaajia käytetään kohonneen verenpaineen, sepelvaltimotaudin ja sydämen rytmihäiriöiden hoitoon. Nykyisin ne ovat vakiintuneet myös [[Sydämen vajaatoiminta|sydämen vajaatoiminnan]] hoitoon, vaikka aiemmin sydämen vajaatoimintaa pidettiin beetasalpaajien käytön vasta-aiheena. Beetasalpaajat ovat tehokkaita verenpainetta alentavia lääkkeitä etenkin henkilöillä, joilla on taipumus ns. hyperkineettiseen verenkiertoon eli kohonneeseen syketaajuuteen. Niiden on osoitettu alentavan kuolleisuutta verenkiertoelimistön sairauksiin, ja siksi niillä onkin vakiintunut asema verenpainetaudin ja muiden sydän- ja verisuonisairauksien hoidossa.

Tärkein ja yleisin beetasalpaajien käytön vasta-aihe (kontraindikaatio), eli käytön este, on [[astma|keuhkoastma]]. Noradrenaliini ja adrenaliini laajentavat keuhoputkia (ks. yllä), joten beetasalpaajien estäessä näiden välittäjäaineiden normaalit vaikutukset astmaatikon tila voi heikentyä ja alttius astmakohtauksille kasvaa. Beetasalpaajaa käytetään nykyään myös [[migreeni|migreenin]] estolääkityksessä, mutta annos on useimmiten niin pieni, ettei se vaikuta verenpaineeseen ja sydämen lyöntitiheyteen merkittävästi.