Ero sivun ”Kosmologinen todistus” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Käyttäjän TakkuTakiainen (keskustelu) muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän Thi tekemään versioon. |
KLS (keskustelu | muokkaukset) Laajennettu Russellin kirjan avulla. Ainakin sen mukaan "ensimmäisen syyn argumentti" on vain yksi kosmologisen todistuksen muunnelma. |
||
Rivi 1:
{{Jumalat}}
'''Kosmologinen todistus''' eli ''kaikkeuden luojaan
Todistuksesta esitti muun muassa [[Tuomas Akvinolainen]] useita hieman toisistaan poikkeavia versioita. Hänen mukaansa liikkeen aiheuttaa aina jonkin toisen kappaleen liike, jonka taas aiheuttaa jonkin muun kappaleen liike ja niin edelleen, mutta tällainen ketju ei voinut jatkua loppumattomiin, vaan alkusyynä oli oltava jokin [[liikkumaton liikuttaja]], joka ei itse liiku, mutta saa aikaan liikettä. Toisen muunnelman mukaan ylipäänsä jokaisella tapahtumalla oli jokin syy, jolla taas oli jokin syy ja niin edelleen, mutta perimmäisenä alkusyynä oli oltava jotakin, millä ei enää ole syytä; tämä oli ilmeisesti Jumala.<ref>Bertnand Russell: Länsimaisen filosofian historia poliittisten ja sosiaalisten olosuhteiden yhteydessä varhaisimmista ajoista nykyaikaan asti. 1. osa, s. 537, 2. painos WSOY 1992, ISBN 951-0-17867-5</ref>. Tässä muodossa todistus tunnetaan myös ''ensimmäisen syyn argumenttina.''. Tätä vastaan on väitetty, ettei sarjalla tarvitse välttämättä olla ensimmäistä jäsentä: esimerkiksi negatiivisten [[kokonaisluku]]jen sarjalla on viimeinen (-1) mutta ei ensimmäistä jäsentä.<ref>Russell 1, s. 546</ref>. Esimerkiksi [[Leibniz]] ei hyväksynytkään todistusta Tuomas Akvinolaisen esittämässä muodossa, mutta väitti, että maailmankaikkeudella kokonaisuudessaan on oltava jokin ulkoinen syy, joka on olemassa mistään edeltävistä syistä riippumatta, siis Jumala..<ref name=Russell2>Bertnand Russell: Länsimaisen filosofian historia poliittisten ja sosiaalisten olosuhteiden yhteydessä varhaisimmista ajoista nykyaikaan asti. 2. osa, 2. osa, 2. painos WSOY 1992, ISBN 951-0-17886-1</ref>. Tähän vuorostaan [[Immanuel Kant]] huomautti, että ajatus, että jokin olio olisi ehdottomalla välttämättömyydellä olemassa, edellyttää, että [[ontologinen todistus]] olisi jossakin muodossa pätevä, minkä hän kuitenkin oli itse väittänyt kumonneensa.<ref name=Russell2 />
== Katso myös ==
| |||