Ero sivun ”Waal-lämpökausi” versioiden välillä

PuutMetsä olivatoli yleisin kasvillisuustyyppi, paitsi aivan kauden alussa.

Kauden lämpimissä vaiheissa oli monia tertiäärikaudelta periytyneitä lajeja, esimesimerkiksi Tsuga, Pterocarya, Carya, Eucommia ja Azolla filiculoides. Kausi koostuu kahdesta lämpimästä ja yhdestä kylmästä vaiheesta. Kauden kylmä vaihe oli melko leuto, mutta silloin Abiespihdat, Coryluspähkinäpensas ja ''Eucommia'' puuttuivat Alankomaista, Tiliaalehmusta esiintyi vain joskus, ja carpinusvalkopyökki, ''Faxinus'', Fraxinussaarni ja Ulmusjalava hävisiävät keskivaiheilla. Mamlokku TsugaHemlokki jäi viileäksikin ajaksi.<ref>Jurgen Ehrels, Quaternary and Glacial geology s 256 luku 11.6 waalian, ja kartta Figure 136</ref>. Kylmillä kausilla leppä Alnus oli ajoittain hyvin yleinen. Männyn määrällä ei ollut kylmillä ja lämpimillä suurkausilla suuria eroja, vaikka se muuten vaihtelikin huomattavasti.

*Waal A lämmin, n. 1,5-1,42 Alankomaissa lämpimimmän kuukauden keskilämpötila (lkk) noin 17 °C. A-kauden keskivaiheen alkupuolella voimakas lämpöhuippu, jolloin muun muassa suosypressi Taxodium ja tammi Quercus yleistyivät. A-vaihe viileni huomattavasti jo ennen loppua, jolloin suurin osa Sequoia-Taxodium -tyyppisestä ja Quercus-tyyppisestäkin kasvillisuudesta katosi. Esimerkiksi Ulmus harvinaistui huomattavasti A-kaudella. Vaahteran quercus huippu tuli hieman Ulmuksenjalavan huipun jälkeen.

Yleisesti ottaen kaudella kasvoi muun muassa runsaasti tammea Quercus, Pterocarya, jonkunjonkin verran Ulmus, Fraxinus, Tilia, Acer, ja myös huomattavasti lauhkean vyöhykkeen pensaita ja puita, kuten kuus piceakuusia, carpinus,valkopyökkejä Salix,ja pajuja<ref>W. H. Zagwijn, Aspects of pliocene..., Plate XV</ref>.

samaa kuviota noudatti mänty ja koivu betula.

*Waal C lämmin, noin 1,36-1,25 Alankomaissa lkk noin 16 °C. lopussaLopussa kohti lämpöhuippua, vaahretavaahtera, Quercus ja Ulmus yleistyivät. Ei esiintynyt esimerkiksi lämpimän Faxinus, Eucommia.