Ero sivun ”Utilitarismi” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1:
'''Utilitarismi''' on [[seurausetiikka|seurausetiikan]] muoto, jonka perusperiaatteen mukaan teon [[moraali]]nen hyvä määräytyy sen meissä ja ympäröivissä ihmisissä tuottaman hyödyn perusteella. Filosofi [[John Stuart Mill]] määrittelee utilitarismin opiksi, joka olettaa "moraalin perustaksi hyödyn tai suurimman onnellisuuden periaatteen".<ref>Mill 2000, s. 17</ref> Tästä seuraa, että utilitarismin mukaan teot ovat oikein silloin kun ne edistävät onnellisuuttaaonnellisuutta ja väärin silloin kuin niillä on taipumus tuottaa onnettomuutta.<ref>Mill 2000, s. 17</ref> Utilitarismissa moraalisesti hyvän toiminnan mittapuuna toimiva onnellisuus ei siis ole toimijan omaa onnellisuutta, vaan kaikkien niiden onnellisuutta, joita toiminta koskee.<ref>Mill 2000, s. 31</ref>
 
==Utilitarismin historiaa==
 
Usein ensimmäiseksi utilitaristiksi mainitaan juuri Bentham, mutta ensimmäisen kerran utilitarismin perusajatuksen esitti kirjallisesti skotti [[Francis Hutcheson]] vuonna 1725. Hän edusti "moraaliaistin" koulukuntaa, jonka edustajien mukaan ihmisellä oli erityinen moraaliaisti, jonka avulla tavoitettiin tieto moraalista. Koulukunta vastusti tuolloista moraalista intuitionismia, jonka mukaan järki tavoittaa moraalin periaatteet intuitiivisesti. HutchensoninHutchesonin mukaan hyväntahoisuus johtaa siihen periaatteeseen, joka myöhemmin nimettiin utilitarismiksi.<ref>Häyry, 2000; s.26</ref>
 
Utilitarismia tai ainakin sitä hyvin lähelle tulevaa oppia edusti myös Englannin kirkon piispa Richard Cumberland vuoden 1672 moraalifilosofisessa teoksessaan ''De Legibus Naturae''. Hän piti [[Thomas Hobbes]]in näkemystä ihmisestä liian egoistisena ja ehdotti, että ihmisluontoon kuuluu "luonnollisena lakina" altruistisuus, jonka ansiosta ihminen järjen avulla huomaa, että enemmän hyvää on parempi kuin vähemmän hyvää. Tällöin tekoja arvioidaan sen pohjalta, kuinka paljon hyvää ne tuottavat maailmaan.<ref>Häyry, 2000; s.32-33</ref>