Ero sivun ”Metro” versioiden välillä

'''Metro''' on [[julkinen liikenne|julkisen liikenteen]] ja [[kaupunkiraideliikenne|kaupunkiraideliikenteen]] muoto, jossa perinteisen määritelmän mukaan [[Juna|sähköjunat]] kulkevat muusta rautatieverkosta[[rautatie]]verkosta erillään tiheällä vuorovälillä. Saman Metrotmääritelmän kulkevatmukaan useinmetrorata on paitsi erotettu muusta rautatieverkosta, siinä ei ole [[tasoristeys|tasoristeyksiä]] ja siitä merkittävä osa kulkee tunnelissa maan alla. MetroMääritelmä tarjoaaei julkisenole liikenteenkuitenkaan muodoistayksiselitteinen: korkeimmaneri matkustajakapasiteetinpuolilla jamaailmaa viemetroiksi vähitennimitetyt tilaajärjestelmät voivat poiketa toisistaan merkittävästikin, onja kallistoisaalta rakentaatekninen muttakehitys edullinenon liikennöidä.kaventanut Automatisoituaerottelua metroametro-, kutsutaan[[paikallisjuna]]- ja [[automaattirataraitiotie|automaattiradaksiraitioliikennejärjestelmien]] välillä. Siten nykyisin metro voidaan määritellä myös raideliikennejärjestelmän rataverkon osaksi, jolla ei ole tasoristeyksiä ja joka on pääsääntöisesti rakennettu eritasoiseksi maanalaiseksi radaksi tai ilmaradaksi. <ref> [http://www.kaupunkiliikenne.net/mikametro.htm#maaritelma Kaupunkiliikenne.net: Mikä on metro, määritelmä] </ref>

Tästäkin huolimatta 1980-luvun lopulta uusien avattujen metroverkkojen määrä on laskenut erityisesti tunneliosuuksien korkeiden rakennuskustannusten takia. Euroopan ulkopuolella laajennetaan olemassa olevia verkkoja, mutta uusia ei juurikaan rakenneta. Poikkeuksena ovat [[IVY]]-maat, joissa on tosin 1980-luvun lopulta vallinneen varojen puutteen takia edelleen keskeneräisiä ja avaamattomia metroverkkoja, esimerkiksi [[Tšeljabinsk]]issa ja [[Donetsk]]issa. Siksi rautatieteollisuus on kääntänyt katseensa edullisempaan [[pikaraitiotie]]hen, joka on tällä hetkellä hyvin suosittu. On myös kehitetty niin sanottuja [[duoraitiovaunu]]ja, jotka voivat liikennöidä sekä raitio- että metro- ja paikallisjunaradalla. Kuitenkin [[Madrid]]issa sekä Itä-Aasian kaupungeissa on viime vuosina rakennettu monia uusia linjoja, ja uusia on suunnitteilla. Myös [[Helsinki|Helsingin]] joukkoliikennesuunnittelussa on päädytty laajentamaan olemassa olevaa [[Helsingin metro|metroverkkoa]] pikaraitiotien rakentamisen sijaan.

[[Suomi|Suomen]] ainoa metro on vuonna [[1982]] avattu [[Helsingin metro]], joka on rakennettu pitkälti rautatiestandardin mukaan. Vaikka järjestelmää kutsutaankin metroksi, sen tekninen vertailukohta on lähinnä [[Berliinin S-Bahn]]. Sen avasi Suomen tasavallan presidentti [[Mauno Koivisto]]. Maanalaisia esikaupunkiratoja suunniteltiin Helsinkiin ensimmäisen kerran 1910-luvulla, kun [[Eliel Saarinen]] julkisti Suur-Helsingin asemakaavaluonnoksen. Nykyinen [[Helsingin metro]] pohjautuu 1960-luvulla toimineen metrotoimikunnan laatimiin suunnitelmiin, ja metron rakentamispäätöksen teki Helsingin kaupunginvaltuusto vuonna [[1969]]. [[Helsingin metro]] käsittää toistaiseksi vain yhden itä-länsisuuntaisen metrolinjan kaksine haaroineen ja 17 asemaa, ja on varsin pieni verrattuna useimpiin kansainvälisiin metroverkostoihin. Espoon kaupunginvaltuusto päätti syksyllä 2006 metron jatkamista Espooseen (ns. [[Länsimetro]]). Muut mahdolliset laajenemissuunnat ovat kantakaupungissa [[Helsingin toinen metrolinja|Töölön kautta Pasilaan]], pohjoiseen [[Helsinki-Vantaa]]n [[lentokenttämetro|lentoasemalle]], koilliseen [[Viikki]]in sekä itään Helsingin kaupunginvaltuuston kesällä 2006 julkaiseman suunnitelman mukaisesti [[Sipoo]]seen, missä itämetron kaksi haaraa mahdollisesti yhdistyisivät. Myös [[Tampere]]elle suunnitellaan metronomaista [[pikaraitiotie]]järjestelmää, jossa [[rautatie]]hen yhdistetty verkko kulkisi maan alla ja jatkaisi matkaansa myös lähikuntiin. Tämäntapainen on mm. [[Porto]]ssa. Suomen naapurimaihin metrojärjestelmiä on rakennettu muun muassa [[Pietarin metro|Pietariin]], [[Tunnelbanan|Tukholma]]an, [[Oslon metro|Osloon]] ja [[Kööpenhaminan metro|Kööpenhaminaan]].