Avaa päävalikko

Muutokset

150 merkkiä lisätty ,  9 vuotta sitten
→‎Rippisalaisuus: toinen lähde, nyt ortodoksiselle kirkolle
Rippi on erittäin yksityinen tapahtuma. Kirkot ovat perinteisesti vaatineet tiukkaa rippisalaisuuden hoitoa papeiltaan. Katolisessa kirkossa käytössä oleva rippituoli korostaa ripin yksityisyyttä.
 
[[Suomi|Suomessa]] evankelisluterilaisen ja ortodoksisen kirkon papeilla on ripistä ja sielunhoidollisesta keskustelusta ehdoton vaitiolovelvollisuus. Pappi ei saa ilmaista ripissä tai sielunhoidossa ilmaistua asiaa eikä myöskään henkilöä. Pappi ei siten voi kertoa käyneensä tietyn henkilön kanssa sielunhoidollista keskustelua. Ripissä kuultua asiaa ei saa paljastaa minkään syyn nojalla, olipa tunnustettu rikos miten törkeä hyvänsä. Rippisalaisuus on murtamaton myös tuomioistuimessa ja menee muun muassa ohi lastensuojelun ilmoitusvelvollisuuden. Rippisalaisuutta ei saa paljastaa edes ripittäytyvän suostumuksella. Jos ripittäytyjä antaa tiedon rikoksesta, joka on tekeillä, papin tulee ilmoittaa viranomaisille asiasta siten, ettei ripittäytyjän henkilöllisyys paljastu.<ref>[http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1993/19931054#L5P2 Kirkkolaki (1054/1993), 5:2§. Viitattu 6.4.2010]</ref><ref>[http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2006/20060985#P110 Laki ortodoksisesta kirkosta (985/2006), 110§. Viitattu 6.4.2010</ref>
 
== Kirjallisuutta ==
6 601

muokkausta