Ero sivun ”Kapteeni Grantin lapset” versioiden välillä

11 merkkiä lisätty ,  12 vuotta sitten
p
l
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
(mallinepäivitys, lk)
p (l)
 
==Juoni==
 
{{juonipaljastus}}
 
Suruissaan miehistönsä vuoksi lordi Glennarvan valmistautuu palaamaan pettyneenä Skotlantiin, mutta joutuu havaitsemaan, ettei suoraa laivayhteyttä ole. Helpommaksi tilanteen kuitenkin tekee mahdollisuus matkustaa [[Uusi-Seelanti|Uuteen-Seelantiin]], [[Auckland]]iin, josta kulkee vakituinen laivareitti. Myös Auckland sattuu osumaan 37 leveyspiirille, joten Glennarvan ei ole kovinkaan pettynyt pyrkimyksessään matkustaa sinne.
 
Matka Uuteen-Seelantiin ei suju suunnitelmien mukaan ja seurue päätyy pahasti harhaan joutuen jopa [[maorit|maori]]en vangitsemaksi. Tuskallisten vaiheiden kautta he lopulta saapuvat Uuden-Seelannin länsirannikolle, mistä suunnattomaksi yllätyksekseen ja riemukseen löytävät kadonneen Duncanin, joka on jo kauan odottanut heitä. Syyksi aluksen siellä oloon selviää, että hajamielinen Paganel olikin merkinnyt kirjeeseen tämän päämäärän eikä Australian itärannikkoa kuten olisi pitänyt: hän toisteli itsekseen alkuperäisessä viestissä ollutta osin hävinnyttä sanaa ''" aland"'' ja sen enempää miettimättä huomaamattaan toistanut sen myös kirjeessä...
 
Ayrton on lukittuna aluksen hyttiin, sillä saadessaan kuulla Duncanin suuntaavan Uuteen-Seelantiin hän on koettanut yllyttää miehistön kapinaan.
Maria Teresia saavutetaan illan jo hämärtyessä, jolloin havaitaan huolestuttava ilmiö: saarella näyttää palavan tuli. Yön aikana Duncan pysyttelee turvallisen välimatkan päässä saaresta voidakseen aamulla nähdä, mitä pienellä maalaikulla on tekeillä. Mary ja Robert ovat laivan kannella ja uskovat kuulevansa isänsä äänen huutavan apua merellä, mutta koska ääni ei toistu, kukaan muu Duncanilla ei usko lasten kertomukseen.
 
Aamun ensi valossa odottaa ilo ja ihmetys, sillä pienen saaren rannalla huitoo ja huiskii kapteeni Grant kahden toverinsa kanssa. Grant kertoo Glennarvanille, koko tarinan elämästään luodolla ja tämä puolestaan kertoo etsintäretken vaiheet. Ilmi tulee myös huvittava tapaus, sillä englanninkielisissä kartoissa saaren nimi on Maria Teresia, mutta ranskalaisissa se on Tabor, eikä Glennarvanin seurueessa matkustanut ranskalainen maantieteilijä sitä ole huomannut. Lisäksi maantieteilijän oli käynyt Uudessa Seelannissa nolosti: hän oli joutunut yksinään erään maoripäällikön vangiksi, ja tämä olikin pitänyt hänestä niin paljon, että oli määrännyt [[tatuointi|tatuoimaan]] ranskalaisen koko ruumiin kaulan alapuolelta. Vaikka ranskalainen pääsikin pakoon ja löysi seurueensa, hän piti lopun ikänsä pitkähihaista ja ylös asti napitettua vaatetusta....
 
Duncanin lähtiessä iloisissa merkeissä paluumatkalle kohti Skotlantia Tom Ayrton jätetään saarensa yksinäisyyteen pohtimaan rikoksiaan, mutta hänen käyttöönsä annetaan kaikki, minkä urhea kapteeni Grant tovereineen on saarelle saanut rakennettua. Viimeisinä sanoinaan Ayrtonille lordi Glennarvan lupaa joskus palata tätä hakemaan.
 
Pitkän matkan jälkeen Duncan palaa kotisatamaan tuoden mukanaan sekä jokaisen matkalle lähteneen että heidät, joita etsimään lähdettiin.
[[Luokka:Jules Vernen romaanit]]
[[Luokka:1860-luvun kirjat]]
[[Luokka:1868]]
 
[[cs:Děti kapitána Granta]]
35 093

muokkausta